Karheita tarinoita osa 2
Salainen tiedustelutoiminta toisen valtakunnan hyväksi on trillerien lempiaihe. Vakoilun psykologinen mielenkiinto perustunee tietynlaiseen mielen rajatilaan, jossa ollaan päivätajunnan ja yöllisten painajaisten välimaastossa.
Totuus vakoilijan arkipäivästä ja käryn käymisen jälkeisestä kohtalosta saattaa olla tarua ihmeellisempää, jolloin todellisuus voittaa hurjimmankin mielikuvituksen leikittelyt.
Näin kävi vieremäläiselle Lauri Solehmaiselle sodan jälkeen. Solehmainen oli talvi-, jatko- ja Lapinsodassa kaukopartiojohtajana. Raja-Karjalan Korpiselässä 1915 syntynyt Solehmainen osoitti talvisodassa taistelukuntoisuutta ja hänet kutsuttiin välirauhan aikana upseerikouluun Kankaanpään Niinisaloon.
Vänrikin natsat irtosivat neljän kansakoululuokan pohjalta kolmentuhannen muun upseerioppilaan rinnalla. Solehmainen palasi jatkosodasta luutnanttina. Marraskuussa 1944 erillispataljoonan 4:n komppanian miesten odotellessa Limingassa kotiuttamista, Solehmainen sotkeentui myös asekätkentäjuttuun.
Vuonna 1949 perustettu Atlantin liitto NATO tarvitsi tietoa, mitä Suomen itärajan takana, varsinkin Murmanskin alueella tapahtuu. CIA ja Iso-Britannian salainen tiedustelu MI 6 ryhtyivät pudottamaan agenttejaan Neuvostoliittoon vuonna 1949, mutta miehet jäivät heti kiinni.
Niinpä huomio kiinnittyi entisiin kaukopartiomiehiin, jotka tunsivat alueet vuosien kokemuksella. Synkissä korvissa suunnistaminen ja rajan ylittäminen ja sen takana liikkuminen oli heille tuttua työtä.
Vuonna 1952 Lauri Solehmainen sai sotakaverinsa kajaanilaisen Reino Sappisen kanssa tehtävän mennä vakoilemaan Murmanskin lentokenttää ja Murmansk-Petsamo-ratatyömaata. Tehtävän antajana toimi Kajaani Oy:ssä metsäteknikkona työskentelevä Erkki Tuomi, jonka salanimenä oli Marimo.
Solehmainen kävi Kajaanin Seurahuoneella keskustelemassa Marimon kanssa 22. maaliskuuta 1952 Murmanskiin tehtävästä vakoiluretkestä. Marimo toimitti Solehmaiselle yksityiskohtaiset toimintaohjeet, jotka liittyivät ennen operaatiota tehtävään opintomatkaan Osloon, missä hänelle ja projektikaverille opetettiin mm. valokuvausta.
Oslon reissun jälkeen Solehmainen oli Operaatio Uppsalan piällysmies. Hänen parinaan tulevalla passittomalla neuvostomatkalla oli kajaanilainen Reino Sappinen.
Käry kävi. Vieremän Riuttomäessä Eetu ja Elvi Juntunen heräsivät elokuun alun yönä 1952, kun naapurin mies Lauri Solehmainen hakeutui heidän vintilleen poliiseja piiloon.
Aamun valjetessa talon poika Olavi laitettiin polkupyörällä viemään sanaa Laurin äidille Beatalle, joka tuli kiireen vilkkaa heittämään hyvästejä maanpakoon lähdössä olevalle ainoalle pojalleen. Koska vakoilijoiden palaminen rajalla ei ollut vielä saanut aikaan suurempaa huomiota, Lauri ja Reino kävivät seuraamassa ennen lopullista maasta poistumista menossa olevien Helsingin olympialaisten 5000 ja 10 000 metrin juoksut. Seuraavana päivänä miehet lensivät Tukholmaan ja jatkoivat matkaansa junalla Osloon.
Ja monien vaiheiden jälkeen Solehmainen muuttui Matti Mäkiseksi ja myöhemmin Lauri Lehdoksi ja hänen kumppaninsa Eemil Forssiksi.
Maasta pakenemisen jälkeen Solehmaisen elämä muuttui oikeaksi agenttitarinaksi. Tapahtumapaikatkin olivat kuin suoraan James Bond-elokuvista: Murmansk, Helsinki, Tukholma, Oslo, Ivalo, Trondheim, Frankfurt, Reykjavik, New York ja Seattle.
Pyöritystä kesti vuodesta 1952 vuoteen 1969, jolloin koti-ikävä iski Yhdysvaltain Seattlessa niin totaalisesti, että agentti Lauri Solehmainen päätti palata Suomeen olipa hinta mikä hyvänsä.
Joulukuussa 1969 mustaan ulsteriin ja tummaan lierihattuun sonnustautunut muukalainen laskeutui Seutulan lentokentälle New Yorkista tulleesta koneesta:
”Rautatieasemalta otin taksin ja sanoin että Ratakatu kahteentoesta. Sanoen olevani tulossa Yhdysvalloesta, ja se taksikuski ihmetteli että mittee minä sieltä semmoiseen ampiaispessään tuppaannun ku polliiseja on monessa kerroksessa piällekkäin. Enhän minä nyt sille ruvenna selevittämmää että mittee asiaa mulla sinne oel.”
Kesäkuun 17. päivänä 1970 Solehmainen tuomittiin maanpetoksesta 10 kuukauden ehdolliseen kuritushuonerangaistukseen sekä menettämään rikoshyödyn valtiolle 5050 markkaa. Omien sanojensa mukaan Solehmainen sai palkaksi koulutusmatkan Norjaan sekä vakoilumatkoistaan noin 500 000 markkaa rahaa, nykyrahassa noin 15 000 euroa. Paluulentoa Seattlesta Suomeen vuonna 1969 NATO ei enää kustantanut.
Seattlessa Solehmainen työskenteli sahalla sekä muovitehtaassa, jossa valmistettiin muoviosia Boengin lentokoneisiin.
Eläkkeen lisäksi Lauri sai Yhdysvalloista kiitokseksi työpanoksestaan Boeingin tehtaalta NASA-mitalin.
Lauri Solehmainen kuoli 77-vuotiaana 22.6.1993, poikamiehenä.
Tässä 25-osaisessa juttusarjassa todellisuutta tarkastellaan absurdilla ohipuhumisella höystettynä.
uutiskirje 
