Köyhyydestä on Suomessa runsaasti tilastotietoja, ja ne hallitsevat köyhyydestä käytävää yhteiskunnallista keskustelua. Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) tutkimus Syrjäytynyt ihminen ja kunta syväluotaa köyhien ihmisten kokemuksia köyhänä elämisestä ja köyhien ihmisten strategioita pärjätä.
Pienikin vastoinkäyminen mullistaa pienituloisen arjen talouden mennessä sekaisin. Vähimmäisetuuksiin liittyy aina ennakoimattomuutta, koska toimeentulotuen tai työmarkkinatuen päätös voi viipyä. Ennakoimattomuus vähentää uskoa tulevaisuuteen.
Kuolema armahtaisi toivottomuudelta
Pitkään jatkunut niukkuus ja syvä toivottomuus kuuluvat ihmisten tarinoissa kaipuuna tuonpuoleiseen. Kuolemasta puhutaan paljon.
Unet ja mielikuvitusmaailmojen luominen ovat keinoja selviytyä. Selviytymisestä kertoo se, että puhe ja odotukset siirtyvät tämänpuoleiseen. Aletaan odottamaan pientä lomaa tai tapaamista ystävän kanssa.
Hyvinvointia lisää, että kuukausitulot ovat säännölliset ja ennakoitavat, vaikka ne olisivat pienetkin ja se, että saa toimia yhteisen hyvän eteen. Hyviksi töiksi koettiin sellaiset, joissa sai vaikuttaa työn sisältöön, pystyi käyttämään osaamistaan ja koki olevansa hyödyksi.
Elämänsisältöä vertaisten auttamisesta
Rahan lisäksi tärkeä palkkio työstä oli kiitos muilta yhteiskunnan jäseniltä. Ihmiset saivat sisältöä elämäänsä muun muassa vapaaehtoistyöstä, yhteiskunnallisesta toiminnasta ja vertaisten kohtaamisesta ja auttamisesta.
Tutkimukseen osallistui yli 150 pääosin keski-ikäistä tai ikääntynyttä suomalaista köyhää, jotka kertoivat tarinansa vuonna 2006 ja uudelleen vuonna 2012. Tutkimuksen toteuttivat Anna-Maria Isola, Elina Turunen, Sakari Hänninen, Jouko Karjalainen ja Heikki Hiilamo.
uutiskirje 
