Jotain toista on näytelmä näytelmän sisällä, se on kuin pala todellisuutta, kaikesta fiktiivisyydestään huolimatta. Näytelmä rakentuu kohtauksista, joiden hahmot ovat yhtäaikaisesti kiinni todellisuudessa ja kuvitteellisessa näytelmässä.
Tarinaa kuljettaa eteenpäin teatteriohjaaja (Iida Kuningas), joka kertoo kohtaus kohtaukselta oman elämänsä seksuaalisista kokemuksista. Niiden aiheuttamista tunteista ja tapahtumista, jotka ovat tehneet hänestä sellaisen ihmisen, joka hän juuri nyt on. Ensimmäiset seksikokemukset tapahtuvat miesten kanssa, mutta pian miehet muuttuvat naisiksi. Teemat eivät kuitenkaan muutu, on kyse rakastumisesta ja rakastamisesta sekä vastarakkauden saamisesta, seksuaalisista haluista, peloista, häpeästä ja häpäisemisestä.
Esityksen todellisuuden tunne syntyy pitkälti siitä, että näytelmä kiertyy näytelmänteon ympärille. Välillä katsojan pää saadaan niin sekaisin, ettei hän ole aivan varma seuraako todellisuutta vai tarkasti harjoiteltua näytelmää. Jotain toista on eheä kokonaisuus, joka pysyy kasassa alusta loppuun saakka.
Näyttelijöitä näyttämöllä nähdään vain kuusi, mutta rooleja sen sijaan on lukuisa määrä. Ainoastaan Emmi Parviaisen rooli on pysyvä. Hän esittää kotia pystyssä pitävää ja lapsia hoitavaa ohjaajan puolisoa. Sitä ihmistä, joka yrittää oikeasti ymmärtää ohjaajaa, joka tuntee tämän epävarmuudet ja ottaa vastaan arjen, oli se sitten millaista tahansa.
Henkilökohtaisen halun näyttämöllä ei ole heikkoja roolisuorituksia. Elena Leeve, Lotta Kaihua ja Tommi Korpela mukautuvat lennosta eri rooleihin, luoden näyttämölle kymmeniä eri karaktäärejä. Iida Kuningas kantaa kauniisti kokonaisuutta harteillaan ilmentäen samalla voimakasta hyväksytyksi tulemisen tarvetta.
Kirkkaimmin esiin nousevat kuitenkin Sanna-Kaisa Palo ja Emmi Parviainen. Palo on äärimmäisen muuntautumiskykyinen näyttelijä, jolle Jotain toista tarjoaa oivan alustan päästä näyttämään taitojaan.Parviainen tekee eheän ja koskettavan roolin naisena, joka yrittää parhaansa mukaan auttaa ja tukea puolisoaan, joka ei ole sinut edes itsensä kanssa.
Jotain toista on hieno keitos, joka on tarkasti viritetty. Se on roisi olematta silti mauton, uskalias mutta ei banaali, rohkea mutta ei osoitteleva.
Ohjaaja Milja Sarkola on onnistunut rytmittämään näytelmän niin, että irtonaisuudestaan huolimatta jännite ei pääse herpaantumaan, eikä yleisö ehdi vilkuilemaan kelloa.
Kaisa Rasilan lavastus on onnistunut ja kekseliäs. Se luo muuntautumiskykyisen miljöön ja on ennen kaikkea ilo silmälle.
Jotain toista ei ole näytelmä, jota kuvaillaan sanoin, se on näytelmä, joka on nähtävä omilla silmillä ja kuultava omilla korvilla.
Q-teatteri, suuri näyttämö. Jotain toista – henkilökohtaisen halun näyttämö.
Käsikirjoitus ja ohjaus: Milja Sarkola. Lavastus: Kaisa Rasila. Valosuunnittelu: Heikki Paasonen. Äänisuunnittelu ja musiikki: Kasperi Laine. Pukusuunnittelu: Riitta Röpelinen.
Rooleissa: Iida Kuningas, Lotta Kaihua, Tommi Korpela, Elena Leeve, Sanna-Kaisa Palo, Emmi Parviainen.
uutiskirje 
