Kun Martta Tuomaala oli valmistumassa kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta, hän teki siivoustyötä aamukuudesta kymmeneen ja muutaman tunnin iltaisin. Tuomaalalle oli karttunut kokemusta erilaisista matalapalkkatöistä yli kymmenen vuoden ajalta. Siivoojana työskentely oli kuitenkin erityistä.
Eräässä Tuomaalan siivoamassa toimistossa oli sattumalta ihmisiä, jotka tunsivat hänet. Samat ihmiset, jotka tervehtivät häntä kadulla, eivät olleet näkevinään naista, joka juoksenteli käytävällä hikisenä punakeltaisissa työvaatteissa.
– Aluksi sitä mietti, että onko tämä tarkoituksellista. Että olenko täysi nolla, koska mua ei tarvitse moikata, Tuomaala sanoo.
– Mutta se liittyy myös häpeään siitä, että joku siivoaa halvalla roskat. Ei välttämättä katsota silmiin. Silloin ei huomata, että tuossa on tyyppi, jonka kanssa ollaan tekemisissä päivittäin.
Tuomaala alkoi kerätä Suomessa työskentelevien siivoojien haastatteluja vuonna 2011. Projektista syntyi Siivoojan ääni -hanke, johon kuuluu elokuvia, seminaareja, artikkeleita ja siivoojien oikeuksien edistämiseen tähtäävää toimintaa.
Haastatteluja on esitetty installaatiossa, jossa haastateltavien puheet kuuluvat kaiuttimista päällekkäin monikielisenä puheensorinana. Katsojan on mahdollista kuunnella yksittäisiä kertomuksia erillisiltä näytöiltä kuulokkeilla. Tällä hetkellä videohaastatteluita on 16 siivoojasta yhteensä 6,5 tuntia.
Kaikki työ ei olekaan arvokasta
Hanke tuotti muun muassa lyhytelokuvan Oikeus olla olematta hiljaa (2014), josta tuli siivoojien manifesti. Teos alkaa seuraavasti:
”Useimmat ihmiset voivat lähtökohdistaan huolimatta yhtyä väittämään, että jokainen työ on arvokasta. Väittämä sysää usein oikean ja tarpeellisen keskustelun syrjään. Jos jokin asia määritellään arvokkaaksi, arvostuksen tulisi näkyä myös käytännössä.”
”Siivoojien kohdalla näin ei ole. Siivoojan arjessa liian lyhyet työvuorot, jatkuva kiire, epävarmuus toimeentulosta ja työsyrjintä näyttävät olevan pikemminkin sääntö kuin poikkeus.”
”Tauottomien lyhyiden vuorojen vuoksi työyhteisö on hajanainen, eikä sitä pahimmassa tapauksessa edes ole, työn luonne kun on usein yksinäistä. Ihmiset eivät pääse jakamaan kokemuksiaan ja luulevat olevansa yksin ongelmiensa kanssa.”
Vuonna 1983 syntynyt Tuomaala muistelee, että hänen lapsuudessaan siivoojalla oli koulussa yhtä vahva auktoriteetti kuin opettajalla. Siivooja oli tuttu ja turvallinen kasvo. Nyt sellainen tilanne on harvinainen.
Laman aikana 1990-luvulla siivoojapalveluja kilpailutettiin, ulkoistettiin ja yksityistettiin. Rahaa alettiin säästää ajasta, palkasta ja työvälineistä. Tuomaalan mukaan seurauksena on ollut huonompi hygieniataso ja kurjemmat olot siivoojille.
Tuomaala sanoo, että kilpailutus on johtanut monin paikoin siivouskulujen kasvamiseen. Yritykset osaavat kirjoittaa tarjouksensa niin, ettei asiakas ymmärrä tilauksensa sisältöä. Tarjous näyttää edulliselta. Jokainen ylimääräinen työ maksa kuitenkin ekstraa, oli kyseessä vaikka vain vessapaperirullan vaihto.
”Voidaan käskeä mihin tahansa”
Osa Tuomaalan haastateltavista on elänyt elämää, jollaista löytyy lähinnä Grimmin saduista. Siivooja saattaa elää lapsensa kanssa pienessä huoneessa ja tehdä 16-tuntista työpäivää maanantaista sunnuntaihin työehtosopimusta alemmalla palkalla, ilman ylityö- ja viikonloppulisiä.
Jotkin tapaukset ovat menneet ammattiliiton kautta oikeuteen. Parhaimmillaan siivoojat ovat saaneet takaisin puuttuvia palkkoja. Mitään erityisiä korvauksia alipalkkauksesta ei voi saada.
Työnantajan näkökulmasta hyväksikäytössä ei ole juuri riskejä.
– Yleensä oikeusprosessit ovat niin pitkiä, että firma on ehtinyt jo vaihtaa nimeä ja hävitä paikan päältä, ja on taas uudet tyypit, uusi toimisto ja uudet siivoojat, Tuomaala sanoo.
Keskustelu siivoojien kaltoinkohtelusta keskittyy usein ulkomaalaistaustaisiin työntekijöihin. Väitetään, että ulkomaalaiset suostuvat mihin tahansa. Tuomaalan haastattelut osoittavat, että ongelmia riittää myös suomalaissiivoojilla.
– Siivoojat voivat elää vuositolkulla omassa todellisuudessa, jossa heitä voidaan käskeä tekemään mitä tahansa. Silloin kun elät tuossa meiningissä, et enää tajua, mikä sun oikeutesi on.
“Tunneilla simputetaan”
Siivoojat ovat esimerkiksi joutuneet tekemään asiakkaalle ruokaa omalla kustannuksellaan tai ajamaan siivoamiaan busseja ilman ajokorttia, kuten ammattiliitto PAM kertoi vuonna 2012 tapahtuneen Ariel Palvelut -yhtiössä. Vuonna 2011 Espoon käräjäoikeus tuomitsi srilankalaisen työntekijän sakkoihin bussin kuljettamisesta oikeudetta.
Liitto ei välttämättä pysty auttamaan, koska kyseessä on usein sana sanaa vastaan.
Tyypillisesti ongelmia alkaa myös tulla sen jälkeen, kun työntekijä on liittynyt liittoon. Siivoojat eivät aina tiedä, että liittoon voi liittyä myös salaa maksamalla jäsenmaksut itse.
Alan yrityksissä välitason esimiehillä on usein suuri valta työntekijöihin. Tuomaala kertoo, että tuntien lyhentämistä käytetään simputuskeinona.
Tuomaala siivosi toimistokompleksia, johon oli mitoitettu 5,4 tuntia. Hän rikkoi jalkansa siivouskoneeseen ja joutui sairaslomalle. Kun hän kävi esimiehen puheilla, hän totesi, että Tuomaalan sijainen oli parempi, koska tämä oli siivonnut työalueen 3,5 tunnissa.
– Mietin, miten tämä on mahdollista, koska se on aivan järjetön määrä, mitä joutui juoksemaan: kolme erillistä rakennusta ja kerroksia vaikka kuinka paljon.
Kun Tuomaala palasi toimistolle siivoojaksi, toimistotyöläiset kiittelivät häntä vuolaasti.
– Talo oli hirveän näköinen. Ihmisillä ei ollut edes vessapaperia.
Tuomaala soitti esimiehelleen ja vaati itselleen lisätunteja tilanteeseen vedoten. Nyt hän sanoo, että olisi pitänyt toimia toisin.
– Olisi pitänyt soittaa ylimmälle esimiehelle ja kysyä, mihin nämä vähennetyt tunnit on käytetty ja kenen palkkaan ne ovat menneet.
Yrittäminen voi olla ratkaisu
Tuomaala toivoo voivansa jatkaa projektia vielä pitkään. Materiaalia aiheesta on niin paljon, että Tuomaalaa on ehdotettu tekemään haastatteluista myös elokuvaversio. Toistaiseksi taiteilija on kieltäytynyt ja vedonnut siihen, että siivousalan ongelmat ovat liian monimutkaiset.
– Hyväksikäytön mekanismeja on niin paljon. Kahden tunnin leffa voi helposti johtaa siihen, että uhriutetaan yksi ryhmä ja syytellään toisia.
Ilmiön typistämisen sijaan Tuomaala haluaa, että siivoojat pääsevät itse enemmän ääneen. Silloin nähdään, että he eivät ole ainoastaan sorrettuja.
Siivoojat harjoittavat vastarintaa esimerkiksi tekemällä tiukasti vain sen, mistä työsopimuksesta on sovittu, ja vain työajalla. Suomea osaamaton siivooja on saanut vietyä syrjintäjuttuaan eteenpäin muun muassa nauhoittamalla rasistisia keskusteluja, joita on käyty hänen läsnäollessaan.
Eräs siivousyrittäjä näki aikaisemman version Tuomaalan installaatiosta ja halusi tulla haastatteluun antamaan oman näkökulmansa.
”Siivoaminen on mulle meditatiivista tekemistä. Siinä kun mulla rutinoituneet työtavat, mun ei tarvitse miettiä sitä tekemistä ja mä saan miettiä omia asioitani. Mä nautin siivota tosi likaisia tiloja. Likainen kylpyhuone on mulle unelmien täyttymys”, siivooja sanoo videolla.
Yrittämisestä ja ammattiylpeydestä tuli tämän siivoojan ratkaisu. Yrittäjänä voi hallita omaa työtään paremmin. Samalla voi tukea toisia: kyseisen siivoojan yritys maksaa työntekijöilleen työehtosopimusta suurempaa palkkaa ja kilpailee työn laadulla.
Martta Tuomaala esitteli Siivoojan ääni -projektia Tutkijaliiton kesäkoulussa elokuussa. Projektia voi seurata Facebookin Siivoojan ääni -sivustolla.
uutiskirje 