Hallitus on hyvin kiusallisessa tilanteessa, sanoo tutkija Johanna Vuorelma: ”Vaalitulos todennäköisesti aiheuttaa levottomuutta”

Suomalaisessa politiikassa on tänä keväänä kuohunut kahdellakin tapaa. Ensin olivat alue- ja kuntavaalit, joissa Suomi kääntyi aavistuksen verran vasemmalle, ja sitten hallituksen talouspoliittiset päätökset puoliväliriihessä, joissa hallitus kääntyi entistä enemmän oikealle.

Aloitetaan alue- ja kuntavaaleista. Niissä erityisesti hallituksen kakkospuolue perussuomalaiset kärsi tappion, ja SDP nousi suurimmaksi kuntapuolueeksi ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Yliopistotutkija Johanna Vuorelma, millaisia seurauksilla vaalien tuloksella on valtakunnanpolitiikalle?

Yksi seuraus on se, että vaalitulos todennäköisesti aiheuttaa levottomuutta hallituksen sisällä. Kahden vuoden päässä häämöttävät eduskuntavaalit, ja on muistettava, että moni perussuomalaisten kansanedustaja menetti huomattavasti ääniä näissä kunta- ja aluevaaleissa. Tämä nykyinen hallitusvastuu on selkeästi perussuomalaisille todella tuhoisa.

Se lisää todennäköisyyttä sille, että perussuomalaiset alkaa tehdä irtiottoja hallituksen linjasta. Kun ollaan menossa eduskuntavaaleja kohti, selkeästi epäsuositun linjan pitäminen tulee heille koko ajan vaikeammaksi. Toinen kysymys onkin, mihin ne irtiotot voisivat liittyä.

Ei ole näköpiirissä, että tulossa olisi ainakaan talouspoliittista irtiottoa – ainakaan nyt kehysriihen perusteella. Mahdolliset irtiotot liittyisivät siis todennäköisesti ilmastopolitiikkaan ja varsinkin ilmastolakiin. Toisaalta ne voivat liittyä myös maahanmuuttoon: perussuomalaiset haluavat pyrkiä profiloitumaan vielä entistä vahvemmin maahanmuuttovastaisten teemojen kautta. Vaikka ne ovat jo nyt puoluetta määrittävä tekijä, maahanmuutto ei ole kuitenkaan tässä poliittisessa tilanteessa kovin vahvasti esillä.

Toinen vaikutus on se, että SDP on nyt hyvin vahvassa asemassa. Todennäköisesti kunta- ja aluevaalien jälkeen SDP:tä lähdetään hyvin vahvasti haastamaan eri puolueista. Pyritään siis rakentamaan vastakkainasettelua nimenomaan suhteessa SDP:hen.

Kannatusmittausten perusteella demarit ovat nyt kovaa vauhtia menossa eduskuntavaaleihin ykköspuolueena. Jokainen suurista puolueista joutuu siis miettimään oman poliittisen suhteensa SDP:hen ja keksiä, onko niillä tapaa erottua ja rakentaa vastakkainasettelua demareiden kanssa?

Teemme tätä haastattelua toukokuun ensimmäisellä viikolla. Tänään julkaistussa mielipidemittauksessa hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on vajonnut 39 prosenttiin. Se on alempi kannatus kuin Marinin tai Sipilän hallituksilla oli vastaavaan aikaan. Mitä tällainen kannatuslasku tarkoittaa hallituspolitiikalle?

Kansalaisten luottamus tähän hallitukseen on historiallisen heikkoa. Tämä havainto on linjassa sen datan kanssa, joka meillä on esimerkiksi Kansalaispulssi-tutkimuksesta ja muista luottamustutkimuksista.

Meidän pitää mennä ajassa vuosia taaksepäin löytääksemme tilanteen, jossa luottamus hallitukseen olisi näin heikolla tasolla. Siinä mielessä uusin kannatusmittaus on täysin linjassa sen kanssa, mikä on ollut nähtävissä tähänkin asti. Se itse asiassa näkyi hyvin Kansalaispulssi-kyselyn datassa: heti kun hallitus vaihtui Marinin hallituksesta Orpon hallitukseen, luottamus hallitukseen romahti.

Tämä osittain voi kertoa siitä, että Suomessa emme ole tottuneet näkemään näin puhtaan oikeistolaista hallitusta vallassa. Kyseessä on kuitenkin historiallisen oikeistolainen hallitus.

Hallituksen tilanteen analysointi on kuitenkin sen takia vaikeata, että kokoomushan ei ole nyt mitenkään erityisen huonossa tilanteessa. Hallituspolitiikka selkeästi miellyttää kokoomuksen kannattajia. Pääministerivastuu ei siis ole näkynyt kokoomuksen kannatuksessa, vaan itse asiassa kuntavaaleissahan kokoomus nosti kannatustaan 0,5 prosenttiyksikköä. Ei paljoa sinänsä, mutta kuitenkin se oli vaalivoitto heille.

Kun puhutaan tämän hallituksen heikosta kannatuksesta, se selittyy pitkälti perussuomalaisten mukanaololla. Tässä viittaan siihen, mitä sanoin aiemmin: se levottomuus, jota tämä nykyinen poliittinen tilanne ja kannatustrendi perussuomalaisissa todennäköisesti aiheuttavat, koskee myös hallituksen heikkoa kokonaiskannatusta.

Levottomuutta voi ilmetä sekä perussuomalaisten sisällä että hallituspuolueiden välillä: hallituksessa ollaan siinä tilanteessa, että perussuomalaisten heikko kannatus laskee koko hallituksen kannatusta.

Tarkoittaako se sitten sitä, että nähtäisiin jotain selkeitä suunnanmuutoksia? Ainakin puoliväliriihen päätökset voi nähdä sellaisena suunnanmuutoksena.

Kansalaisten luottamus tähän hallitukseen on historiallisen heikkoa.

Julkisen talouden tasapainottaminen on ollut se perustavoite, johon Orpon hallitus on hyvin vahvasti sitoutunut ja joka käytännössä määrittää koko sen politiikkaa. Hallituksen puoliväliriihen päätökset, erityisesti anteliaat veronkevennykset, ovat ristiriidassa tuon tavoitteen kanssa.

Analyysini tästä on se, että hallitus oli miettinyt tämän koreografian jo alusta saakka: ensin tehdään kaksi ensimmäistä vuotta kovia päätöksiä, ja sitten kun talous lähtee niiden ansiosta kasvuun ja työttömyystilanne helpottaa, voi hallitus tehdä kautensa loppupuolella kansalaisille mieluisia päätöksiä, kuten näitä veronkevennyksiä.

Nythän tämä talouden kohentuminen ei tapahtunutkaan, mutta siitä huolimatta hallitus kuitenkin pysyi koreografiassaan. Näen tämän reaktiona juuri hallitukseen kohdistuneeseen kritiikkiin ja perussuomalaisten vaikeaan tilanteeseen.

Onko perussuomalaisten nyt hallituksessa tekemä politiikka todella sellaista, mitä sen kannattajat haluavat ja minkä puolesta sen kannattajat äänestivät vuoden 2023 eduskuntavaaleissa?

Heillehän ykköskysymys on edelleen maahanmuuttovastaisuus. Jos kysytään, mitä perussuomalaisten äänestäjä haluaa, niin siellä usein ykkösteema on juuri maahanmuuton kiristäminen. Sitähän tämä hallitus on tarjonnut, eli siinä mielessä lupaukset on pidetty.

Ilmastopolitiikan vastustaminen on toinen teema, joka on laajasti jaettu puolueen sisällä. Kolmas on EU-vastaisuus, mutta se on ollut pienemmässä roolissa varsinkin Venäjän aloitettua hyökkäyssotansa Ukrainassa. Puolustuksellinen rooli on tehnyt EU:sta ikään kuin siedettävämmän perussuomalaisille.

Perussuomalaisissa on kuitenkin muita puolueita enemmän hajontaa politiikan muissa asiakysymyksissä, erityisesti talouspoliittisessa linjassa. Perussuomalaisten puoluejohto on aivan hiljattain siirtynyt oikealle talouspolitiikassa. Ovatko puolueen kannattajat pysyneet mukana siinä muutoksessa? Siellähän on esimerkiksi ay-siipi, josta kritisoitiin ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistamista.

Perussuomalaisilla on muita puolueita suurempia vaikeuksia perustella kannattajilleen, minkä takia heidän kannattaa seistä nykyisen poliittisen linjan takana ja ikään kuin osoittaa se, että perussuomalaiset ei ole pelkästään kokoomuksen tukipuolue.

Kun katsotaan historiaa, niin tyypillisesti puolueiden kannatukselle on käynyt huonosti, kun ne ovat muodostaneet hallituksen kokoomuksen kanssa. Siinä mielessä tämä on hyvin tyypillinen kehityskulku.

Tosiaan: esimerkiksi Sipilän hallituksessa keskustan kannatus laski, mutta kokoomuksen ei. Mikä mekanismi aiheuttaa tämän?

Kokoomuksen ollessa hallitusvallassa tehdään oikeistolaisempaa politiikkaa, jota kokoomuksen kannattajat haluavat ja johon he ovat tyytyväisiä. Sen sijaan muiden hallituspuolueiden kannattajat eivät pidäkään sitä mielekkäänä. Kokoomuksella on myös puolueuskollisimmat kannattajat, ja heidän kannatuksensa keskittyy ihmisryhmiin, jotka ovat myös varmimpia äänestäjiä. Monilla muilla puolueilla on enemmän liikkuvia ja epävarmoja äänestäjiä, jotka voivat lähteä hakemaan vaihtoehtoja matalammalla kynnyksellä.

Toivo Haimi haastatteli Johanna Vuorelmaa Helsingin taidemuseo HAMissa. Kuva: Antti Yrjönen

Jatketaan sitten talouspolitiikalla. Pääministeri Petteri Orpon hallitus piti myös puoliväliriihensä, jossa neuvoteltiin valtiontalouden suunnasta vuosiksi 2026–29. Lopulta riihessä sovittiin mittavista veronkevennyksistä, joiden tavoitteena on piristää Suomen talouskasvua. Kyseessä on tuntuva muutos Suomen hallituksen poliittisessa linjassa. Mitä johtopäätöksiä vedät puoliväliriihen päätöksistä?

Näen nämä päätökset liikkeenä, jolla pyritään nyt saamaan positiivista viestiä hallituksen ympärille. Hallitushan on saanut kritiikkiä siitä, että luomalla hyvin synkkää tilannekuvaa Suomen tilanteesta ja ylläpitämällä synkkää talouspuhetta se myös tuottaa itse synkkää taloudellista kehitystä.

Taloushan on paljon myös psykologiaa ja esimerkiksi kuluttajien käyttäytyminen on paljon tunnelmasta kiinni. Hallitus voi haluta luoda positiivisempaa tunnelmaa tekemällä nyt ihan toisenlaisia päätöksiä kuin aikaisemmin. Vielä vuosi sitten sanottiin, että Suomella ei ole missään nimessä varaa näin suuriin veronkevennyksiin.

Toinen puoli tästä on sitten ideologinen, ja se on täysin ilmeistä. Hallituksen politiikassa näkyy trickle down -käsitys taloudesta eli luotto valumaefektiin: ajatellaan, että veronkevennykset suurituloisille hyödyttävät koko taloutta. Se perustuu uskoon, että dynaamiset vaikutukset kompensoivat sen aukon, jonka nämä päätökset jättävät julkiseen talouteen.

Aikaisemmin hallituksen poliitikot perustelivat julkisen talouden menoleikkausten tarvetta julkisen talouden alijäämällä ja velkaantumisella. Nyt kehysriihen ympärillä niitä perusteltiin sillä, että talouteen on pakko saada kasvua. Vaikuttaa siltä, että hallituksen valittu politiikkalinja on julkisten palveluiden rahoituksen leikkaaminen, syyt siihen vain vaihtelevat. Kuinka pitkään poliittinen pääoma kuitenkin riittää tämän linjan toteutumiseen, varsinkin kun tulokset linjan toimivuudesta ovat viitanneet päinvastaiseen?

Tämä tilannehan on hallitukselle hyvin kiusallinen. Tuloksia ei tosiaan näy, ja meillä esimerkiksi työllisyysluvut näyttävät erittäin huolestuttavilta, samoin valtion velkaantuminen.

Hallituksen roolia hieman helpottaa se, että Suomen talouteen liittyvät vahvasti kansainväliset suhdanteet. Ne vaikuttavat molempiin suuntiin: kun on parempi suhdanne, Suomen taloudella menee hyvin. Heikommassa suhdanteessa Suomen talous kärsii.

Vastuu talouden käänteistä on siis mahdollista aina ulkoistaa: voi sanoa esimerkiksi, että meillä on matalasuhdanne, ja sen takia nämä tehdyt toimet, jotka sinänsä ovat tarpeellisia ja riittäviä, eivät kuitenkaan nyt pure tästä kansainvälisestä suhdanteesta johtuen. Se antaa poliitikoille siinä mielessä enemmän liikkumatilaa ja mahdollistaa myös poliittisen pääoman ylläpitämisen.

Puolueiden kannatukselle on käynyt huonosti, kun ne ovat muodostaneet hallituksen kokoomuksen kanssa.

Lisäksi julkisen talouden tasapaino ja ajatus siitä, että ei voi kuluttaa enemmän kuin tienaa, on sellainen ajatus, joka kansalaisilla usein tulee jotenkin sieltä selkäytimestä. Se on hyvin intuitiivinen, ja siinä helposti tulee hahmottaneeksi yksityistalouden ja julkisen talouden samalla logiikalla. Poliittisena viestinä se on hyvin helppo kommunikoida kansalaisille, koska se on maalaisjärkeen vetoava.

Onkin mielenkiintoista nähdä, onnistuuko vai epäonnistuuko hallitus talouspolitiikassaan. Kerron esimerkin: Sipilän hallituksen suuri projekti oli sote-uudistus. Se oli tavoite, johon sitouduttiin heti hallitusneuvotteluissa. Kun sote-uudistus sitten epäonnistui aivan Sipilän hallituskauden loppumetreillä, pääministeri Sipilä jätti hallituksensa eronpyynnön.

Seuraan tarkasti, missä määrin vahvaa on tämän hallituksen sitoutuminen julkisen talouden tasapainottamiseen. Jos siellä loppumetreillä huomataan, että siinä epäonnistuttiin, eikä hallituspolitiikalla pystyttykään lunastamaan annettuja lupauksia, niin mikä on se reaktio? Nähdäänkö jotain yhtä dramaattista kuin Sipilän ratkaisu vuonna 2019, vai pyritäänkö päätöksiä selittämään parhain päin ja ulkoistamaan syitä suhdannetilanteelle?

Lehtemme on kirjoittanut monesti, että Orpon hallitus on jäämässä historiaan eräänä kaikkein eniten Suomea yhteiskuntana muuttaneista hallituksista. Tarkoitan tällä sitä, että nyt läpi ajetut muutokset, kuten irtisanomissuojan heikentäminen ja ammattiliittojen aseman heikentäminen, voivat hyvinkin jäädä pysyviksi, koska tulevien hallitusten on poliittisesti lähes mahdotonta peruuttaa niitä. Enemmistöhallitusta ei tähän maahan saada ilman porvarillisia puolueita, jotka tuskin haluavat luopua saavutetuista eduista. Mitä mieltä olet tästä tulkinnasta?

Opponoin kyllä tätä tulkintaa!

Meillähän on Suomessa epätyypillinen tilanne, että samat hallituspuolueet sitten seuraavassa tai sitä seuraavassa hallituksessa tekevät päätöksiä, jotka ovat ristiriidassa niiden aiemmin tekemien päätösten kanssa. Tätä tukee se, että kansalaisillahan ei ole useinkaan kovin pitkää poliittista muistia. Ei usein muisteta sitä, mitkä puolueet ovat olleet tekemässä aikaisemmassa tai sitä edellisessä hallituksessa tiettyjä päätöksiä. Toki sitten muut puolueet niistä usein muistuttavat ja nostavat niitä esiin.

Suomessa se ei siis vaadi mitään kovin suurta loikkaa puolueelta lähteä vastustamaan aikaisemmin tekemiään päätöksiä tai lähteä kumoamaan niitä. Myös puoluejohtajat vaihtuvat Suomessa aika tiuhaan. Jos päätöksiä on tehty eri puheenjohtajan aikana, ei niihin välttämättä ole samanlaista omistajuutta.

RKP on nykyisessä hallituksessa yksi esimerkki: puolue istui ensin Marinin hallituksessa, ja nyt se tekee Orpon hallituksessa hyvin erilaista politiikkaa. Kuitenkin RKP kykenee pitämään peruskannatuksensa siitä huolimatta. Kansalaisilla on näköjään kyky hyväksyä myös kompromissien tarve politiikassa.

En siis näe kovinkaan transformatiivisena tätä Orpon hallituksen linjaa. Voisin hyvin nähdä, että tulevaisuudessa kumotaan niitä päätöksiä, joita nyt on tehty. Erityisesti maahanmuuttopolitiikkaan liittyvät päätökset, koska myös elinkeinoelämä on kritisoinut aika kovastikin tätä nykyisen hallituksen maahanmuuttolinjaa.

Sosiaaliturvan leikkauksia hyvin todennäköisesti perutaan, jos meillä on demarivetoinen hallitus seuraavalla kaudella. Myös ilmastopolitiikan puolella on nyt nähty kunnianhimon lasku. Voi olla, että seuraavassa hallituksessa palataan taas kunnianhimoisempaan linjaan.