Eräät ammattiliitot toimivat kuin niihin olisi pesiytynyt työnantajien ajattelu, kun ne ovat sopineet työnantajien kanssa työajan jatkamisesta. Se vie tuhansilta ammattiliittojen jäseniltä työpaikan ja lisää siten työttömyyttä. Puolen tunnin viikkotyöajan lisäys vie osalta työn, koska toisille tulee lisää työaikaa. Esimerkkilaskelma kertoo poispotkittavien määrän likiarvon.
Viikossa 30 minuuttia lisää työaikaa tarkoittaa 26 tuntia vuodessa. Jos tehtävä työmäärä ei kasva, pitää joutilaat vapauttaa hakijoiksi työmarkkinoille.
Kun työaikaa tulee jokaiselle lisää 26 tuntia vuodessa, ja jos jäseniä liitossa on 300 000, niin työnantajapuoli saa 7,8 miljoonaa työtuntia ilmaiseksi ainakin kuukausipalkkalaisilta. Päivittäisellä kahdeksan tunnin työajalla kertyy 975 000 työpäivää liiton johdon antamana lahjana.
Työntekijöiden on nyt oltava yhtä valppaina kuin sata vuotta sitten.
Kun vuodessa lomat pois laskettuna on 231 työpäivää, katoaa 4 220 työntekijältä työ, koska työkaveri tekee sen lisätyllä työajalla, siis ylityönä ilman ylityökorvausta. Lopputulos on todella härski. Liittokin menettää yli neljätuhatta jäsentä. Onko tämä jäsenien edun mukaista?
Kokonaistaloudellisesti yhteiskunta ei hyödy omien työntekijöittensä työajan jatkamisesta tai työntekijämäärän vähentämisestä, koska palkanmaksuun käytetty raha kiertää veroina takaisin. Poispotkittavat eivät maksa veroa samalla tavalla, eivät myöskään arvonlisäveroa eli yhteiskunnan tulo vähenee ja sosiaalimaksurasite kasvaa.
Onko ammattiosastosi pohtinut työaikakysymystä? Oletko itse vaikuttanut? Onko syytä vaatia liittokokousta koolle tarkastelemaan liiton edunvalvontatoimia?
Olemme siirtyneet uuskapitalistiseen aikakauteen. Työntekijöiden on nyt oltava yhtä valppaina kuin sata vuotta sitten, jolloin taistellen saimme nämä kahdeksan tunnin työpäivät ja yhteiskunnalle kasvaneen osuuden työnantajan maksamista palkoista hyvinvoinnin rakentamiseksi. Muutoin menetämme sadan vuoden edut. Silloinkin yritykset kertoivat kaatuvansa ”tolkuttomien vaateiden” vuoksi, joiden seurauksena ne väittävät sosialistien vallankumouksen tulevan.
Vaatimusten tarkoituksena oli silloinkin parempi ja tasa-arvoisempi elämä työväelle. Siksi näihin leikkauksiin ja etujen menetyksiin ei nytkään tarvitse suostua.
Työnantajat ja heidän pomonsa voivat hyvin, osingot ovat vakaat ja pörssikurssit pitkällä ajanjaksolla tarkasteltuna osoittava hyvää tuottotasoa.
Vaihtoehto työajan lisäämiselle on. Kaupat ovat nostaneen hintoja kustannuksia enemmän viimeiset parikymmentä vuotta. Hinnat ryöstäytyivät laman loppuvaiheessa ja EU:hun liityttäessä.
Hintoja oikeutetusti alentaen voivat palkkaneuvottelut olla sopuisia vuosien ajan. Samalla maamme hintakilpailukyky paranee palkkakehityksen ollessa maltillinen. Sehän on tavoitteenakin, sanoo työnantajapuoli. Elinkustannustaso määrittää aina tarvittavan palkan suuruuden.