– Ambulanssi ei suostu tulemaan tänne ilman poliisisaattuetta, ja poliisin mielestä tummaihoisen slummiasukkaan henki ei ole minkään arvoinen, sanoo Karina Ríos, jonka koti on moottoritien alla Buenos Airesissa.
Ríos puhuu omasta kokemuksestaan, sillä hänen 19-vuotias poikansa kuoli viime vuonna tappelussa saamiinsa puukoniskuihin.
– Hän olisi elossa, ellei ambulanssin tulo olisi kestänyt niin kauan, äiti sanoo.
Ríos asuu tyttärensä kanssa kahden kostean huoneen tiilihökkelissä. Kattona on yksi Argentiinan pääkaupunkiin johtavista valtaväylistä, Illian moottoritie. Kivenheiton päässä El Retiron hienostoalueesta sijaitseva slummi käsittää kaksi osaa, jotka tunnetaan nimillä Villas 31 ja 31 Bis. Asukkaita on noin 60 000.
Asuinpaikka salataan
Ríos on lähtenyt mukaan slummiasukkaiden liikkeeseen, joka vaatii parempia elinoloja.
– Meidät on leimattu, koska meiltä puuttuvat kaupunkilaisten peruspalvelut. Töitä hakiessa emme kerro asuinpaikkaamme, koska kaikkia slummeissa asuvia pidetään varkaina, Ríos kertoo.
Hän haaveillee päällystetyistä ja nimetyistä kaduista sateella mutavelliksi muuttuvien hiekkateiden sijaan. Lisäksi tarvitaan viemäri ja sähkö, sillä nykyiset laittomat viritykset aiheuttavat tulipaloja.
Ríosin listalla on myös terveyskeskus.
– Täällä on vastaanotto, mutta lääkärit hoitavat vain viisi potilasta päivässä, koska heille ei makseta palkkaa. Pikkulapsetkin tutkitaan kylmässä ulkoilmassa.
Kasvavat slummit
Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen 625 miljoonasta asukkaasta elää kaupungeissa 472 miljoonaa. Slummiasukkaita on heistä 111 miljoonaa eli melkein neljännes, YK tilastoi.
– 20 viime vuoden aikana eriarvoisuus on kasvanut alueen kaupungeissa, YK:n Habitat-järjestön aluejohtaja Elkin Velásquez sanoo. Suurkaupunkeihin on syntynyt syrjäytyneiden alueita, joiden asukkaiden perusoikeudet eivät toteudu.
– Oikeus kaupunkiin pitäisi ymmärtää niin, että jokaisella asukkaalla on pääsy laadukkaisiin julkisiin palveluihin, hän sanoo.
uutiskirje 
