Suomalainen poliittinen keskustelu on ihmisiä politiikasta vieraannuttavaa: Ei käy. Ei ainakaan noiden kanssa. Mikähän juoni tähän sisältyy?
Nämä reaktiot tulivat vain parissa tunnissa siitä, kun kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.) oli sunnuntaina esittänyt, että SDP, vihreät ja vasemmistoliitto ryhtyvät hahmottamaan ja laatimaan yhteisiä tavoitteita seuraavalle hallitukselle ja menevät vaaleihin tällaiseen yhteiseen ohjelmaan sitoutuneina.
Yhteiseen ohjelmaan ei ole valmiutta, sen paljastivat heti eri puolueista tulleet reaktiot. Silti eduskunnan punavihreän opposition kannattaisi vakavasti suuntautua siihen, että ne sitoutuvat joihinkin yhteisiin tavoitteisiin vaalien jälkeen, jotka ne nyt joka tapauksessa jakavat.
Jokainen politiikkaa edes sivusilmällä seuraava on todennut, että eduskunnassa on melko yhtenäinen punavihreä oppositio. RKP ja kristillisdemokraatit taas ovat varsinkin talous- ja työllisyyspolitiikassa Juha Sipilän (kesk.) hallituksen tukipuolueita.
Hallituksen kannatus on romahtanut ja suuri joukko suomalaisia haluaa aitoa muutosta. Muutos ei ole se, että joku nykyisistä oppositiopuolueista menee seuraavaan hallitukseen jatkamaan suunnilleen nykyisenlaista politiikkaa.
Muutokseen tarvitaan vaihtoehtoja ja sitoutumista niihin. Kolmella oppositiopuolueella on monissa asioissa erilaisia näkemyksiä, mutta vielä useammissa ne puhuvat käytännössä samaa kieltä. Olennaisin on se, että leikkauksilla ja eriarvoisuutta lisäämällä Suomi ei nouse.
Yhteinen tavoiteasettelu olisi myös merkittävä muutos suomalaiseen nykyiseen poliittiseen kulttuuriin. Nyt konkreettisia lupauksia suorastaan vältellään, koska kukaan ei halua joutua hallitusneuvotteluista ulos jo ennen niiden alkamista. Konkreettinen vaihtoehto edes joissakin asioissa voisi innostaa myös niitä, jotka ovat sitoutuneet joihinkin ihanteisiin, mutta eivät mihinkään puolueisiin.
On surkeuden huippu, että vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö tyrmäsi Tuomiojan aloitteen viittaamalla pääministeripeliin. ”Pääministerivaali” on median valitettava keksintö, jolla eduskuntavaalien asiakysymykset haudataan henkilöpelin alle. Sen aika ei ole ainakaan yli 2,5 vuotta ennen seuraavia eduskuntavaaleja.
”Yhteistyöllä ja yhteisellä valmistelulla joudumme testaamaan ja kehittämään omia ajatuksiamme, voimme myös oppia muilta ja saamme laadittua sellaisen suuntaohjelman Suomelle joka on sekä innostava ja visionäärinen että realistinen ja toteuttamiskelpoinen kun sille saadaan vaaleissa riittävän vahva valtakirja”, sanoi Tuomioja.
Puhe hutkittiin heti, mutta se kannattaa tutkia uudelleen, istua yhdessä alas ja pohtia, eikö Suomen suunta ole sittenkin tärkeämpi asia kuin vanhakantainen oman reviirin varjelu.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
uutiskirje 
