Kun oma lapsi viettää aikaa puolustusvoimien maastopuvussa, vanhempien suhde aseelliseen maanpuolustukseen tulee aiempaa myönteisemmäksi.
Ilmiö on todellinen ja näkyy sosiaalisessa mediassa. Viime heinäkuun saapumiserän sotilasvalanvannomiset ja vanhempien kasarmeihin tutustumiset ovat kirvoittaneet kyyneliä ja nostaneet tunteita pintaan pitkin palvelusaikaa.
Se tavallinen tarina: Aluksi kasarmivierailulla asepuvussa nähty lapsi ja vanhemman oma vierauden kokemus selitetään itsetarkastelevasti ja outous tunnistaen. Samalla vanhemman tunne oman lapsen aikuistumisesta ja merkityksestä yhteiskunnalle selittää ja torjuu tilanteen kummallisuutta.
Lain toisinajattelijaklausuuli on käytäntönä tuttu toisesta maailmansodasta, jonka aikana Suomi sulki vasemmistolaisia vankilaan, piti monenlaisia keskitysleirejä ja laivasi kymmenittäin juutalaisia natseille murhattaviksi.
Outoahan se on: nuoret rynnäkkökiväärit varmistettuina odottamassa käskyjä tai juoksussa vihollisen perässä.
Palvelusajan mittaan tilanne on normaalistunut perheissä. Lapsi käy lomilla ja palaa palvelukseen. Kunto on kasvanut, askel vahvistunut, ruokahalu kohonnut. Mahdollinen tyttöystävä pyörii soturin ympärillä.
Niin, ”intti” on mitä sukupuolitetuin yhteiskunnan toiminto. Sadoittain 18–29-vuotiaita naisia hakee asepalvelukseen vuosittain, kutsunnoissa määrättynä palvelukseen menee 25 000 miestä. Kansan suussa sanotaan, että naiset synnyttävät ja miehet sotivat.
Valtavasta koulutusmäärästä syntyy yhä merkittävä kriisiajan sotilasreservi, vaikka sodan ajan joukkojen vahvuutta on leikattu jopa puolesta miljoonasta niin, että tuhovoimaisimpia operatiivisia joukkoja muodostetaan vain 60 000 sotilaan verran. Kenttäarmeija on ollut yli 200 000:n vahvuinen, mutta paperisotilaita on reservissä 900 000:een asti.
Suomen sotilasmäärä on valtava, ja yleinen asevelvollisuus tekee ”inttiajasta” paitsi miesten myös vanhempien sukupolvikokemuksen. Palvelusjuttuaihepiiriä tuntemattomalle tämä miesten maailma näyttäytyy käsittämättömänä.
Romantisoiva armeijamyytti toistetaan vuosittain, ja sitä vahvennetaan yhteiskunnassamme monin keinoin puolustusministeriön tiedotustoiminnasta valmistelevaan kasvatukseen peruskoulussa. Maanpuolustus on lakisääteisesti kaikkien asia.
Paitsi että lakisääteisesti toisinajattelijat internoidaan. Tämä määritellään puolustustilalaissa, joka sallii poliisilaitoksen päällikön yksin ja pelkän epäilynsä perusteella sulkea toisinajattelija turvasäilöön, asettaa muuttokieltoon tai määrätä muuttamaan paikkakunnalta.
Laissa puhutaan ”pätevistä perusteista” epäillä, että henkilö ”todennäköisesti” vaarantaa tulevaisuudessa (!) valtakunnan puolustusta tai turvallisuutta.
Kutsun puolustustilalain internointipykäliä 8 ja 9 vastaisuudessa toisinajattelijaklausuuliksi.
Internoinnin ainoa rajoitus on, että kansanedustajaa ei voi laittaa puolustustilalain mukaiseen turvasäilöön. Aika moni muu sinne varmaan joutuukin, jos asioiden sallitaan mennä niin pitkälle. Sota ei yhtä miestä kaipaa eikä varsinkaan erimielisiä.
Lain toisinajattelijaklausuuli on käytäntönä tuttu toisesta maailmansodasta, jonka aikana Suomi sulki vasemmistolaisia vankilaan, piti monenlaisia keskitysleirejä ja laivasi kymmenittäin juutalaisia natseille murhattaviksi. Esimerkiksi Yhdysvallat internoi toisen maailmansodan aikana japanilaiset.
Valtion väkivaltakoneistoa pidetään yhteiskunnan järjestämiseksi tärkeänä. Siksi haluan yhteiskuntakehityksen tässä vaiheessa toivottaa mukavaa sotilaskoulutusta kaikille siihen osallistuville ja heidän lähimmilleen.
Mutta: Jokainen siviili ja sotilas on pärstäkertoimensa ja vakaumuksensa perusteella internoitavissa puolustustilan aikana. Eduskunnan tulisi valmistella kiireellisenä tällaisen toisinajattelijaklausuulin poistaminen. Armeijoiden lakkauttamisen aikakin koittaa toivottavasti joskus, mutta poistakaa toisinajattelijaklausuuli ensin.
uutiskirje 
