Eräs kirjailija puntaroi, kannattaako avoimesta taloudesta maksaa. Hän rajoittaa katsantonsa nykyajalle ominaisesti ja uustulkitsee vapaakauppa-ajatusta eliitin saamaksi eduksi ja luuserien vastatoimiksi.
Muistamme, kuinka nousua kohotettiin 1980- ja -90-luvun taitteen vaiheilla. Kansankiihotuksen lailla media ja Eteläranta 10 yllyttivät sijoittamaan niin kiinteistöihin kuin asunto- ja pörssiosakkeisiin. Luottoa sai pankeista, ja maksukäsite muuttui, kun lainan lyhennyserän tasaaminen (annuiteetti) mahdollisti suurenkin velan ottamisen.
Työnantajajärjestöstä herra E. S. lähti työpaikoille perustamaan sijoituskerhoja, ja Kauppalehti kilpailutti hakemaan tuottoa sijoittamalla. Seurauksena monen työpaikan ruoka- ja kahvitunnit sekä iltapuhteet kuluivat pörssitietojen tutkailussa. Vakuudeksi pörssi hallitusti nousi ennenkokemattoman tasaisesti nelisen vuotta jonoon. Synnytettiin usko vakaaseen tuottoon, ja moni saattoi velkaa ottamalla ensin rikastua pörssissä ja sitten köyhtyä.
Markan kaksi peräkkäistä tarpeetonta devalvointia romahduttivat hallitusti pörssikurssit ja kiinteistöjen arvot, kun ensin oli vapautettu valuuttalainat. Hallittu rakennemuutos aloitettiin synnytetyn laman avulla!
Pörssikurssi kuvaa kunkin yrityksen odotettua kehityssuuntaa, ja osakekurssi perustuu täysin odotusarvoon. Yksittäistä kurssia voi tukea tai kaataa tiedottamalla yrityksen aikeista, vaikeuksista, onnistumisista ja niin edelleen
1930-luvun lama alkoi asiallisesti jo 1929 suuren pörssiromahduksen myötä, jota edelsi samanlainen nousukausi kuin 60 vuotta myöhemmin. Vertailun vuoksi ennen silloista pörssiromahdusta jopa kengänkiillottajapojat pystyivät antamaan luotettavia sijoitusvinkkejä aikaa seuraamalla ja kenkiään kiillotuttaneiden meklarien puheita kuunnellen. Sitten ykskaks luottamus kehitykseen katosi.
Mikä tekijä lie tällöin ollut laukaisijana, kun yleinen luottamus kehitykseen katosi täydellisesti, joiltain itsemurhiin saakka? Vakuuttavaa tekijää olen etsinyt omistuksen menettämispelon ulkopuolelta. Lopputuloksena oli kuitenkin omistuksen ja yritystoiminnan keskitys sekä työläisen pelästyttäminen.
Kuusi vuosikymmentä myöhemmin laukaisijana toimi innolla kaupattujen valuuttaluottojen vakuuksien riittämättömyys, kun luotto kasvoi yli 25 % devalvaatiolla.
Hyvänä apuna oli media – ensin sijoitusriehan tukijana ja sitten romahduksista luotujen kuvien auliina kertojana.
Irvokkaasti markkamme arvo muutaman vuoden kuluttua palautui devalvointia edeltävään tasoon D-markkaan verraten. Sitä ennen valuuttaluotot olivat kotiutuneet kohonneina arvoina ja kaataneet yrityksiä ”vakuudettomien” lainojen irtisanomisten vuoksi sekä muutama pankki ja punapääoma oli kaatunut. Jälleen toteutui oleellinen yritysomistuksen ja -toiminnan rakennemuutos.
Mitä edellä olevasta olisi pitänyt oppia? Ainakin, ettei mitään taloudellista muutosta, pörssikurssin tai kiinteistön tai yrityksen arvo-ongelmaa synny, elleivät jotkut sysää sitä liikkeelle! Minitaloudessa se voi tapahtua vahingossa tai tiedon puutteesta, mutta isossa asiassa eniten harkitusti jotain tavoitellen.
Eivät Irlannin, Kreikan ja muiden maiden ongelmat synny odottamattomista tai irrationaalisista tekijöistä eivätkä eliitin eduksi vaan elinkeinoelämän valtaustoimista. Joku ohjaa pankkeja väärään!
Vapaakauppa-ajatuskin on ylikansallisille suuryrityksille keino vallata markkinat globaalisti. Käytännön esimerkkinä jo nyt McDonalds, Arnolds yms. ovat suuruudellaan suistaneet sivuun kansallisen tason perinteisiä ruokaloita ja pikkukahviloita. Jenkkiajatus vapaudesta tarkoittaa, että hänellä on vapaus myydä ja saada Coca Colansa missä maassa tahansa. Roomassa näin USA:laisen turistiryhmän etsiytyvän paikalliseen mäkkäriin tukeakseen isänmaallisesti oman maansa yritystä ja saadakseen omaa Colaa. Muunmaalaista juomaahan ei niistä saa täälläkään!!
Matkustaisiko suomalainen Detroitiin vain päästäkseen vihtomaan saunaan?
Taloudellisten toimintojen menetysten lisäksi kulttuurikin tasapäistyy vapaakauppaan myönnyttäessä. Mediatasolla aivopesukin muuttuu, eikä omistaja-Roopen uhkana enää ole järjestäytynyt ja punaiseen pukeutunut Karhukopla.
Veikko Meriläinen
Oulu
uutiskirje 
