Viimeinen sana
Facebookissa on tällä viikolla kierrätetty mielenkiintoisia New York Timesin lehtileikkeitä vuodelta 1922 ja 1932 liittyen mieheen nimeltä Adolf Hitler. En suinkaan vertaa Donald Trumpia Hitleriin, mutta suhtautumisessa kumpaankin valtiomieheen kansainvälisen uransa alussa on yllättävän paljon samaa.
Trumpin vaalivoitto sai viime keskiviikkona kaikki asiantuntijat haukkomaan henkeään. Torstaina alettiin jo huokaista helpotuksesta. Nehän olivat vain vaalipuheita, joita ei ole tarkoituskaan ottaa kirjaimellisesti.
New York Times mainitsi Hitlerin nimen ensi kerran 21.11.1922. Uutisessa ”useat luotettavat, hyvin asioista perillä olevat lähteet” vahvistivat lehdelle, ettei Hitler ole niin tosissaan antisemitisminsä kanssa kuin luullaan, vaan kyseessä on vain vaalitäky, jolla hurmataan massoja.
Kymmenen vuotta myöhemmin marraskuussa 1932 Hitlerin kansallissosialistit säilyivät suurtappiostaan huolimatta suurimpana puolueena 33 prosentin kannatuksella.
Vaalien alla New York Times kertoi Saksan keskustalaisten puolueiden piirissä kasvavasta halusta ottaa natsit hallitukseen, jotta heidän kannatuksensa kasvu saataisiin katkeamaan ja puolue maltillistumaan.
Donald Trump astuu virkaansa vasta kahden kuukauden kuluttua. Hänen tuleva politiikkansa nähdään sitten, mutta ensimmäisten henkilövalintojen ja haastattelujen perusteella ei ole mitään syytä uskoa Trumpin ”tulevan järkiinsä” ja pettävän kaikki antamansa lupaukset.
Pariisin ilmastosopimus on hänen kannaltaan peruttu, vaikka se on potku Yhdysvaltojen omaan nilkkaan. Muuri Meksikon rajalle rakennetaan. Kolme miljoonaa paperitonta karkotetaan – niin mihin? Kuka ottaa heidät vastaan?
Trumpin voitosta on syytetty globalisaatiossa häviäjän osalle jäänyttä työväenluokkaa. Kilpailevan selityksen esitti professori Eric Kaufmann Lontoon yliopistosta. Hänen kokoamiensa tietojen perusteella alimmissa tuloluokissa äänestettiin Hillary Clintonia, ylimmissä Trumpia.
Kaufmannin mukaan läntisissä teollisuusmaissa äänestäminen ei pohjaudu enää luokkajakoon, vaan jakavaa tekijää nimitetään kuria ja järjestystä edustavaksi oikeistolaiseksi autoritaarisuudeksi. Trumpia ja eurooppalaista oikeistopopulismia siivittävät maahanmuutto ja asuinalueiden etninen muutos – silloinkin kun se ei koske juuri omaa aluetta, koska sana leviää.
Tämän selityksen mukaan se aave, joka nyt kummittelee Yhdysvalloissa ja Euroopassa, on valkoisten miesten ja naisten taistelu sen oman asemansa puolesta, että he (siis me) edustavat normaalia ja muut epänormaalia.
Ja jostain sellaisestahan Hitlerinkin kannatuksessa pohjimmiltaan oli kyse. Olivat me ja demonisoidut ne. En vertaa Trumpia Hitleriin, vaan katse on peilissä, meissä äänestäjissä. Onko enää pois suljettua, että uusi Hitler voisi nousta vaaleilla valtaan?
uutiskirje 
