Voihan se vassarikin vastustaa perustuloa, mikäpä siinä. Luin – itse perustulon kannattajana – hiukan kummissani Aulis Ruuthin kirjoitusta (21.10.). Hän sanoo: ”Kansalaispalkka ja perustulo eivät ole ihan sama asia, mutta melkein. Oleellista on, että molemmat edellyttävät vireää, lisäarvoa tuottavaa taloutta ja hyvää työllisyyttä. Raha ei putoa taivaalta, vaikka perustulossa onkin niin sanotun helikopterirahan elementtejä.”
Olen samaa mieltä siinä, että tarvitaan tuottavaa taloutta eikä raha taivaasta tipahda, mutta onko näin ollut tähänkään asti; eikö kaikki tulos, mikä yhteiskunnassa jaetaan ja on aina jaettu, perustu toimivaan talouteen? Ja näyttääpä talous toimineen, koskapa tuotanto on viimeksi kuluneiden sadan vuoden aikana noussut monikymmenkertaiseksi jopa siinä määrin, että on onnistuttu tuhoamaan luonnosta valtava määrä lajeja ja tehty suuresta osasta kansaa ilmaisten muoviämpärien perässä vouhkaavia ääliöitä. Ja lisää kulutusta pitäisi politiikan ja talouselämän ”asiantuntijoiden” mielestä saada, ilman että kukaan kysyy, onko koko touhussa järkeä vai ei.
Olen myös sitä mieltä, että jos jonkin ihmisryhmän asema perustulolla paranisi, se olisi nimenomaan pienituloiset. Voisi sanoa, että ilmiö toimisi juuri päinvastoin kuin esimerkiksi verotuksen euromääräinen korotus, joka koituu aina enemmän suurituloisten hyväksi.
Talous ja tuotanto otetaan yhteiskunnan ja jäsenten haltuun.
Mitä tulevaisuuden työllisyyden negatiiviseen ennustamiseen tulee, ei mielestäni tarvitse tuijotella tulevaisuuteen. Olemme jo nyt siinä tilanteessa, että työtä ei riitä millään kaikille tasaisesti. Taustalla on kolme hienolta kuulostavaa sanaa: automaatio, digitalisaatio ja globalisaatio. Kun robotit ja muut vastaavat laitteet tekevät yhä suuremman osan työstä ja tuotantoa voidaan siirtää nopeasti lähes minne päin maapalloa tahansa, ollaan tilanteessa, johon nykyisen kaltaiset kansallisesti rajoittuneet työmarkkinat eivät ikinä kykene vastaamaan. On hourailua haaveilla täystyöllisyydestä tulevaisuuden Suomessa, kun siinä ei olla nyt eikä koskaan aikaisemminkaan oltu.
Mutta kansantalous on olemassa ja toimii, milloin paremmin, milloin huonommin, ja nyt onkin kyse ei siitä, millä saataisiin aina vain uutta kasvua aikaiseksi, vaan siitä, että talouden tuotto jaetaan tasaisesti ja oikeudenmukaisesti. Jos meillä on varaa elättää nykyisenkaltaisia yhteiskunnan loisia (sijoittajat), jotka silloin tällöin ”unohtavat” muutaman miljardin veroparatiiseihin, on meillä varaa myös perustulon kaltaiseen tasoitukseen. Mutta tähän tarvitaan sitä kuuluisaa poliittista tahtoa, jolla talous ja tuotanto otetaan yhteiskunnan ja jäsenten haltuun ja valvontaan, jolloin myös mainittu tasoitus voidaan suorittaa demokraattisesti. Tätä on kutsuttu myös sosialismiksi. Ei kai se pelota vassaria?
Olen usein miettinyt seurattuani työehtosopimusneuvotteluja, kun nämä työmarkkinajärjestöjen mcgyverit ilmestyvät yökausia valvottuaan ja vatvottuaan tv-ruutuihin kelmein kastoin ilmoittamaan, että ”kokonaisratkaisu on saatu aikaan”, että milloinkahan nähdään neuvottelu, jossa päätetään, paljonko sijoittajat saavat saada tuottoa sijoitetulle pääomalle ja paljonko tästä tuotosta tulee yhteiseen pottiin. Kiva olisi nähdä tällaistakin tulopolitiikkaa.
Mauno Suntioinen
Jyväskylä
uutiskirje 
