Uuden hallituksen valtakaudella Suomen kilpailukyky on tipahtanut huomattavasti, vuoden 2014 lopussa neljänneltä sijalta kymmenenneksi.
Ei sinänsä mikään ihme tämän hallituksen toilailujen jälkeen. Siinä kehuttu tuottavuusloikka – täysin epäonnistunut yritys.
Tuottavuushypyllä oli päinvastainen tulos niin kuin on nähty, takapakkia on menty hurjasti. Investoinnit ja säästöt vääriin kohteisiin. Ainut asia, missä hallitus on onnistunut, on puolustuskyvyttömien ajaminen entistä ahtaammalle. Vielä kehtaavat henkseleitä paukutella.
Tässä kesällä ja alkusyksystä olen kuullut työpaikoilta huolestuneita puheita siitä, miten tämä kiky on alkanut vaikuttaa kielteisesti paikalliseen sopimiseen ja työilmapiiriin. Kiky on kiristänyt neuvotteluilmapiiriä työpaikoilla.
Työnantajien typerä ja idioottimainen vanhanaikainen henkilöstöpolitiikka ajaa henkilöstön ahtaalle. Ahneet ja typerät työnantajat käyttävät tilaisuutta hyväkseen kikyn varjolla puhdistaa hyödyttöminä pitämänsä työntekijät ulos. Kiky aiheuttaa työpaikoilla turhia jännitteitä. Työnantajat luulevat näin parantavansa kilpailukykyä ja tuottavuutta, uskovat sokeasti hallituksen tuottavuuspolitiikkaan.
Ehkä kannattaisi kokeilla kuuden tunnin työpäivää kahdeksan tunnin palkalla – sopisi varmaan jokaiselle työpaikalle. Varovaisesti arvioiden sanoisin, että tuottavuus nousisi vähintään kymmenen prosenttia.
Mutta jälleen tulee vastaan se työnantajien vanhanaikainen idioottimainen henkilöstöpolitiikka ja ahneus: pitää saada koko hyöty itselle eli firmalle.
Saa vain ihmetellä miksi tällainen systeemi ei kelpaa työnantajalle vaikka työntekijäpuoli olisi valmis kokeilemaan. Vai onko kyseessä arvovaltakysymys niin kuin aina: työnantajien on saatava viimeinen sana maksoi mitä maksoi.
Typerän henkilöstöpolitiikan ansiosta työntekijät voivat huonosti työpaikoilla, kun oikealla henkilöstöpolitiikalla työnantajat voivat lisätä tuottavuutta monella tavalla pienillä kustannuksilla.
Onkohan nyt käynyt niin, että ammattiliitot ovat nukkuneet kiky-asiassa? Ei ole entisten aikojen taisteluhenkeä porukalla.
Hallitus painaa päälle: uusia pakotteita ja heikennyksiä ihmisille. Suuri osa kohauttelee hartioitaan alistunut ilme kasvoillaan. On nukuttu ruususen unta pidemmän aikaa, herätään itkien todellisuuteen liian myöhään, valitetaan miksi näin kävi.
Allan Saloranta
Oravainen
uutiskirje 
