Viimeinen sana
Etsin Facebookissa jouluna työskenteleviä ihmisiä. Vastauksia tuli paljon, julkisesti ja yksityisesti.
Yksi viettää joulunsa ilmassa, lentoemännöimällä Teneriffan ja Helsingin välillä. Toinen konsertoi jouluaattona Helsingin barokkiorkesterin kanssa Shanghaissa, Kiinassa.
Eräällä sairaanhoitaja-poliisi-pariskunnalla on vuosien kokemus jouluna työskentelemisestä. Tänä vuonna työvuoroja ei osunut kohdalle, mutta pari ei pääse tavoistaan. He viettävät aattonsa joulupukkikeikoilla.
Joku istuu kaupan kassalla, joku tarjoilee, joku ajaa taksia, joku toimittaa uutisia.
Valtaosa joulutöistä liittyy kuitenkin hyvinvointivaltion elintärkeisiin ja välttämättömiin palveluihin.
Vuodeosastoilla, pelastuslaitoksissa, turvakodeissa, laitoskeittiöissä ja synnytyssaleissa tehdään töitä tauotta. Sosiaali- ja kriisipäivystyksissä ollaan valmiina kohtaamaan ne, joilta tulipalo vie jouluna kodin, kuolema läheisen, jotka kohtaavat vakavaa väkivaltaa tai tarvitsevat muuta akuuttia apua.
Tätini, sairaanhoitaja, työskentelee ties kuinka monetta joulua Jorvin päivystyksessä. Siellä tehdään töitä samalla vahvuudella kuin minä tahansa viikonloppuna. Yhdessä joulunpyhät kuitenkin poikkeavat muista päivistä: silloin kaikki päivystykseen tulevat ovat todella huonossa kunnossa.
Nostan teille joulutyöläisille glögimaljan ja veisaan kiitoksen!
Veisaamisesta puheen ollen. Tein mahdollisesti henkilökohtaisen liikuttumisennätykseni viikko sitten.
Aino Vennan joulu -konsertti Leppävaarassa: Juuri ennen kuin viulisti ja sellisti näppäilevät ensimmäisen tahdin Varpusta jouluaamuna, tajuamme ystäväni kanssa, ettei kummallakaan ole nenäliinoja. Paha virhe. Itken lähes konsertin läpi.
Tarleena Sammalkorven sanoitus Lumiukko-animaation tunnusmelodiaan, Sylvian joululauluun liittyvät muistot molemmista mummoistani, pienieleisestä mielettömäksi vyörytykseksi kasvava tulkinta John Lennonin Happy Xmas -kappaleesta. Pieni veli taivahasta ja war is over.
Aino Venna versioi vuosi sitten Katri-Helenan Joulumaasta Amnestyn joulukeräykselle tunnuslaulun. Nyt kuvat Aleppon lapsista vyöryvät mieleen. Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä.
Laukustani löytyneeseen lapaseen saan imeytettyä osan vuolahina virtaavista vesistä, mutta niistää en siihen sentään viitsi. Minä onnekas.
Astuessani konsertin jälkeen Sellosaliin aulaan, tuntuu kuin minut olisi pyöritetty pesukoneen ja mankelin läpi. Ulkona on alkanut sataa luntaa.
Kotimatkalla painan nenän vasten bussin kylmää ikkunaa ja mielessäni laulaa Gösta Sundqvist: Hiljaa, hiljaa lumihiutaleet leijailee.
Itkusta vettyneellä ihmisellä on hetken ajan puhdistunut ja hyvä olo. Jouluksi toivon vain rauhaa.
Ja lanttulaatikkoa.
Ps. Facebook-kyselystäni poikineessa jutussa alaikäisten turvapaikanhakijoiden ryhmäkodin ohjaaja kertoo joulustaan myöhemmin perjantaina Kansan Uutisten verkkolehdessä.
uutiskirje 