Suomeen on kovalla tohinalla puuhattu jo muutaman vuoden ajan uusia hävittäjiä, kun entisten vanhenemisesta on ollut kova hätä. Onko päätöksenteolla todellisuudessa niin kova kiire, onkin jo toinen juttu. Joka tapauksessa hävittäjäfalangi on saanut vahvan otteen armeijan johdossa, sai jo Hornetien hankinnan yhteydessä 1990-luvun alussa.
Kysyykö enää kukaan, tarvitseeko maamme puolustus uusia jopa tutkassa näkymättömiä monitoimihäivehävittäjiä? Mikä sellaisten koneiden merkitys on maanpuolustuksen kannalta? Toimittaja Pentti Sainio on eritellyt näitä kysymyksiä ansiokkaasti uutuuskirjassaan Armeijan hukatut miljardit. Hän tulee niin lohduttomaan johtopäätökseen, että jo Hornetien hankkiminen oli virhe maanpuolustuksen kannalta. Se söi resurssit maavoimilta, jolloin kävi mahdottomaksi hankkia riittävästi uudenaikaista tykistöä ja raketinheittimiä maan puolustamiseen. Se on johtanut myös varuskuntien lakkauttamisiin, kuten kävi täällä Kontiorannassa.
Hampaisiin saakka aseistetut monitoimihävittäjät, niin mahtavana kuin niiden lennon jylinä korvissamme kuuluukin, ovat suurvaltojen hyökkäysaseistusta ja sopivat ”pienten vihollisten” kurittamiseen. Pienen maan puolustuksessa niillä ei ole mitään merkitystä: ne tuhotaan kentille, ennen kuin leikki on kunnolla alkanutkaan. Herääkin epäilys, ollaanko tällaisia koneita hankkimassa Suomelle USA:n sotia varten. Olivathan innokkaimmat poliitikot aikanaan lähettämässä Horneteja Libyan pommituksiin.
Hävittäjälobby on nyt pääministerin johdolla ryhtynyt hakemaan konsensusta tolkuttoman kalliista ja virheellisestä hankkeesta. Lehtitietojen mukaan puoluejohtajien kesken löytyi joulunalusviikolla liikuttavan yksimielisesti yhteisymmärrys hankintojen tarpeellisuudesta sinänsä, mutta ei määristä tai kokonaissummista. Kun kerta on tarpeen, niin silloinhan rahat löytyvät.
Niinpä on ehdotettu mitä mielikuvituksellisimpia rahoitusmalleja 7–10 miljardin hankkeelle. Niitä lukiessa tulee mieleen se entisen miehen humalatila, kun velatkin alkoivat tuntua saatavilta.
Hornetien elinkaarihinta tulee olemaan kymmenkertainen ilmoitetusta hankintahinnasta. Pentti Sainio päätyy kansainvälisen vertailun pohjalta vähintäänkin 30–40 miljardin elinkaarikustannuksiin uuden hävittäjän osalta. Se on aika paljon hukkaan heitettäväksi tiukan talouskurin ja velkapelon alla. Eikö meille riittäisi mainiosti muutama hävittäjä tunnistuslentoihin?
Hannu Ketoharju
Joensuu
uutiskirje 
