Liikenneministeri Anne Berner tarttui vihreiden vanhaan ideaan maailman pelastamiseksi liialta lämpenemiseltä: autoveroa lasketaan, jolloin ihmiset ostavat uusia vähäpäästöisiä autoja ja niin meillä on uudistunut, ”ilmastoystävällinen” autokanta. Ei tarvitse kovinkaan paljon tonkia tuota älyllistä huipputuotetta havaitakseen siinä epäjohdonmukaisuuksia.
On kiistatta niin, että vähäpäästöisempi auto päästää vähemmän päästöjä. Jotta tavoite autokannan uusiutumisesta ja sitä kautta maailman pelastumisesta toteutuisi, pitäisi uuden auton omistajan romuttaa vanha autonsa. Todennäköisemmin hän kuitenkin yrittää saada siitä mahdollisimman hyvän hinnan, ja niin se kulkeutuu pienituloisemmalle autosta haaveilijalle, joka puolestaan myy oman vanhansa edelleen. Kaikkein vanhimmat romut päätyvät kehitysmaihin savuamaan. Ja ihmiskunnan kannalta on sama asia lämpeneekö ilmakehä Suomessa vai Gambiassa.
Henkilöautojen voimakas lisääntyminen 1960-luvulta alkaen on johtanut siihen, että laajoilla alueilla ei ole julkista liikennettä lainkaan, eikä juuri palveluitakaan. Niiden saavuttamiseksi auto on lähes välttämätön, ja kierre autokannan kasvuun syvenee.
Aivan liian usein poliitikot ääniä kalastellessaan tekevät hätiköityjä päätöksiä, joiden lopputulema on kokonaan muuta kuin mitä alun perin tavoiteltiin (tai sanottiin tavoiteltavan). Tässä äänestäjän toivotaan ihastuvan ajatukseen uudesta edullisesta autosta yhdistettynä vastuullisuuteen ympäristöstä. Sädekehä hänen päänsä ympärillä kuitenkin himmenee pian autojen ja saasteiden lisääntymisen myötä.
Ainoa kestävä ratkaisu on vähentää yksityisautoilua, eikä se onnistu poppakonstein.
Markku J Kekäläinen
Espoo
uutiskirje 
