Me valkoiset miehet pidämme itseämme ihmiskunnan valiojoukkona, demokratian ja humanismin lipunkantajina. Tosiasiassa hurskastelumme länsimaisen kulttuurin erinomaisuudella osoittautuu etnosentrisyydeksi, oman elämänpiirimme katteettomaksi ihannoinniksi.
Kirjoitetun historian aika paljastaa kristillisen Euroopan valtaisaksi hullujenhuoneeksi ja sotilashautausmaaksi, minkä rauhanprofeetta ja työväenmies Yrjö Kallinen selkeästi näki.
Hulluutemme ensimmäisiä kirjallisia esityksiä on Homeroksen Ilias 3 000 vuoden takaa. Teos kuvaa julmaa menoa Troijan sodassa. Se osoittaa kuinka antiikin Kreikka, kansanvallan ja sivistyksen kehto, oli samalla brutaalin pahuuden näyttämö. Humanismin kukkanen sai kasteensa ihmisverestä.
Kun nyt aiheellisesti kauhistelemme Isisin kurkunleikkaajia, unohdamme autuaasti, kuinka länsimainen luomakunnankruunu on ansioitunut alan suurmestarina vuosituhansia. Panimme toimeen intiaanien kansanmurhan varastaessamme Amerikan mantereen sen alkuperäisiltä asukkailta. Kolumbuksen juhliminen Amerikan löytäjänä vuonna 1992 oli irvokas näytelmä. Hän avasi 500 vuotta sitten portit etniselle puhdistukselle, joka suhteellisesti ottaen ylitti natsien juutalaisvainot. Sama jos korkkaisimme samppanjapullot Wanseen kokoukselle, jossa Saksan johto teki päätöksen ”lopullisesta ratkaisusta”.
Kolumbuksen aikalainen Niccolò Machiavelli antoi teoksellaan Ruhtinas (1514) oikeutuksen lännenmiehen rumalle reaalipolitiikalle. Meno jatkui villinä, esimerkiksi Intiassa britit näännyttivät nälkään 10 miljoonaa ihmistä vuosina 1770–1773, Kongossa Euroopasta tunkeutunut valkoinen ”yli-ihminen” ylsi samoihin lukemiin 1800-luvun puolella. Näillä ja muilla vastaavilla talkoilla pohjustettiin maanosamme taloudellinen mahti ja globaalin etelän yhä jatkuva köyhyys.
Markkinamekanismin syntinen ilmentymä oli orjakauppa. Yli 10 miljoonaa afrikkalaista ihmistä vietiin pakkotyöhön Amerikkaan. Korkeista kuolleisuusluvuista ei välitetty. Osakekurssit nousivat pilviin, kun orjakauppaa harjoittaneet yritykset listautuivat Euroopan pörsseihin. Hurskas porvari vaurastui mukavasti ja sai suun makeaksi jenkkien orjagulagissa tuotetusta sokerista.
Pitirim Sorokinin mukaan 1900-luku ylitti väkivaltaisuudessaan kaikki edelliset aikakaudet. Troijan sodan päivistä Auschwitziin on edetty nousujohteisesti ihmisten keskinäisen tuhoamisen tiellä. Maailmansodat Euroopan sisällissotina tekivät vuosisadasta ihmiskunnan historian synkimmän.
Miksi tämä historian tosiasioilla synkistely? Ehkä juuri tässä ajassa suhteellisuudentajun nimissä meidän tulisi harjoittaa vaihtoehtoista, ei-länsikeskeistä, historian lukutapaa. Maailman ainoan suurvallan ohjaimissa häärii ilmeinen kahjo, ja Euroopan poliittinen kartta uhkaa mennä uusiksi 1930-luvun malliin.
Kirjailija James Joycen toteamus, että ”historia on painajainen, josta yritämme herätä”, tuntuu ajankohtaiselta.
Juhani Rantala
Oulu
uutiskirje 
