”Ulospäin hymyilen, mutta sisältä olen kuollut.” Näin toteaa perheenyhdistämistä turhaan yrittänyt, Suomesta oleskeluluvan saanut pakolainen. Samoin sanoin voisi kuvata Suomea kansainvälisiin ihmisoikeussäädöksiin sitoutuneena maana, joka kuitenkin estää niiden toteutumisen käytännössä.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaan jokaisella täysi-ikäisellä on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe, ja perheellä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan. Lapsen oikeuksien yleissopimukseen on puolestaan kirjattu, ettei lasta tule erottaa vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti ja perheiden jälleen yhdistämiseen liittyvät hakemukset on käsiteltävä myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti. Eurooppa-neuvoston direktiivi vahvistaa jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeuden perheenyhdistämiseen.
Huolimatta kansainvälisten ihmisoikeussopimusten sitovuudesta Suomi on tiukentanut perheenyhdistämistä koskevaa lainsäädäntöään ja tulkinnallisia toimintatapojaan. Oman perheen saamisesta maahamme on tullut oleskeluluvan saaneille entisille turvapaikanhakijoille käytännössä mahdotonta.
Jos ulkomaalaispolitiikan tavoite on edelleen vähentää Suomen vetovoimaisuutta maahanmuuton kohdemaana, olisi vähintäänkin reilua sanoa se selkeästi maahan pyrkiville. Poliitikkojen ja viranomaisten keskeinen ihmisoikeustehtävä olisi siten tietoisesti luopua oikeusvaltiohymyn ylläpitämisestä ja kertoa asianosaisille tosiasiat perheiden yhdistämisen mahdottomuudesta riittävän ajoissa ja kattavasti. Tämä tarkoittaisi selkeän ohjeistuksen ja neuvonnan järjestämistä perheenyhdistämisen hakumenettelyn tiukentuneista käytännöistä esimerkiksi ulkoministeriön toimesta paitsi lähtömaissa myös vastaanottokeskuksissa Suomessa. Tällöin perheet voisivat tehdä lähtöpäätöksensä tiedostaen sen kaikki riskit – myös riskin siitä, ettei pitkän, kalliin ja jopa hengenvaarallisen matkan lopuksi olekaan tarjolla turvaa koko perheelle.
Sosiaalityön opiskelijat Lapin yliopisto Virpi Annaolli, Miia Hellqvist, Hanna Immonen ja Jani Raespuro
uutiskirje 
