Suomessa on puhuttu paljon putkiremonteista. Kun talomme tehtiin 1980, käyttövesi- ja viemärinousut laitettiin vesipisteiden välittömään läheisyyteen. Nousuista vesipisteisiin oli matkaa vajaa metri. Kuuman veden saa hanasta heti. Vuosien 1970 ja 1990 välisenä aikana tehtiin valtava määrä taloja tällä suunnitteluperiaatteella.
Talossamme tuli tarve hankkia suunnitelma käyttövesiputkien uusimiseksi. Nykyisin ilmeisesti koko Suomen alueella, kun tulee putkiston uusimistarvetta, suunnittelijat laittavat uudet nousut käytäviin, mistä putket haaroitetaan asuntoihin.
Vesimittarit ja sulut laitetaan käytävään huoneiston ulkopuolelle kauas vesipisteistä, meidän tapauksessamme yksiössä 8 metrin ja kaksiossa ja kolmiossa 11 metrin päähän.
Ehdotettuani, että linjat tuodaan asuntojen läpi läheltä käyttöpisteitä, kuten alkuperäiset putketkin ovat, ehdotus torpattiin vetoamalla rakennusmääräyksiin. Kaiken huipuksi todettiin, että käytävässä tuodut nousut ovat paikkakunnan tapa.
Mittarit ovat nykyisin etäluettavia pieniä antureita, joten niillä ei ole väliä, mihin ne sijoitetaan. Tämän vuoksi en ymmärrä mittarien sijoitusta käytäviin, jota perustellaan luettavuuden takia.
Olen käynyt tutustumassa vastaaviin remontteihin ja todennut, että näissä remontoiduissa taloissa asukkaat joutuvat pesemään kädet kylmällä vedellä. Kun avaa hanan, joutuu laskemaan vettä haaskuun yli 10 sekunnin ajan, ennen kuin tulee kädenlämpöistä vettä ja vielä 5 sekuntia ennen kuin vesi on kuumaa.
Jos haluaa kuumaa vettä, joutuu laskemaan noin 3 litraa vettä hukkaan. Kuuman veden taksalla pesukerran hinnaksi tulee 0,042 euroa kerralta, eli vuoden aikana summa on huomattava. Kymmenen pesukertaa päivässä tekee vuoden aikana 11 kuutiota turhaan maksettua lämmintä vettä eli 154 euroa.
Putkien ja suojakourujen määrä asennettaessa nousut käytävään, on kolme kertaa suurempi kuin jos nousut tuotaisiin lähelle käyttöpisteitä asunnon läpi. Jos asennettavaa on kolme kertaa enemmän, niin työaikaakin menee saman verran enemmän. Vuotojen mahdollisuus kasvaa samassa suhteessa.
Käytäväversiossa asuntoihin joudutaan asentamaan enemmän suojakourua ja putkea. Läpivientejä tulee myös enemmän. Useissa tapauksissa pitkät putkistolinjat käytävissä ja huoneistojen katossa ovat epäsiistejä
Suunnitteluohjeissa määritellään kuumanveden saamisen maksimiajaksi 10 sekuntia. Näyttää siltä, että suunnittelijat ovat ottaneet sen tavoitteekseen. Putkien kulkureittiä ei ole rakennusmääräyksillä määritelty. Ainoastaan kylpyhuoneen lattian läpi ei saa mennä. Kylpyhuoneen ulkopuolella linjat voidaan kuljettaa.
Suunnittelumääräyksissä kielletään myös kylpyhuoneen lattian läpivientejä, vaikka käsittääkseni kylpyhuoneen lattia ei kastu kokonaan kuin lattianpesun yhteydessä. Ministeriön mukaan kunnan virkamiehet tulkitsevat rakennemääräyksiä käytännön rakentamisessa ja remontoinnissa.
Nykyisen suunnittelutavan seurausta on: Remontti maksaa enemmän ja käyttökustannukset taloyhtiölle kasvavat. Asukkaat joutuvat maksamaan turhasta kulutuksesta. Asumismukavuus heikkenee. Tämäkö on luonnonvarojen säästämistä ja hiilijalanjäljen pienentämistä?
Matti Vierula
Forssa
uutiskirje 
