CETA ja sote – miten käy valinnanvapauden?

EU:n ja Kanadan välinen vapaakauppasopimus CETA on ajankohtainen nyt, sillä sopimus tulee jäsenvaltioiden parlamentteihin hyväksyttäväksi. Hallituksen esitys CETAsta tulee eduskunnalle elokuun lopulla, jolloin eduskunta joko hyväksyy tai hylkää sopimuksen. CETAn suuruuteen nähden poliittista keskustelua siitä on käyty erittäin vähän, vaikka vaikutukset etenkin Suomessa yhdistettynä sote-uudistukseen voivat olla arvaamattomat.

CETA ei voi suoraan pakottaa jäsenmaita yksityistämään julkisia palveluja. Kuitenkin CETA-asiakirjoista tehdyt tulkinnat osoittavat, että CETA pyrkii asteittain edistämään markkinoiden vapauttamista ja palveluntarjoajien välistä kilpailua – on se sitten julkista tai yksityistä. Soten valinnanvapausmalli avaa jo markkinoita, mutta miten sosiaali- ja terveyspalvelut yhdistyvät CETA-sopimuksen kanssa?

Suomi on ollut tarkkana siitä, ettei julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja sisällytetä kauppasopimuksiin. Tästä periaatteesta on yritetty pitää kiinni myös CETAn kohdalla.

Negatiivinen poistolista

THL:n tutkija Meri Koivusalon mukaan on tärkeää nostaa esiin, mistä CETAssa oikeasti neuvotellaan. Neuvottelupöydällä ovat sekä säännöt, joiden mukaan kansalliset hallitukset sitoutuvat toimimaan, että kaikki se, mitä sopimukseen sisällytetään ja mitä siitä rajataan ulos.

– CETAssa on käytössä palveluissa niin kutsuttu ”negatiivilista”. Tämä tarkoittaa, että kaikki mitä ei erikseen osata rajata sopimuksen ulkopuolelle, on automaattisesti mukana sopimuksessa, avaa Koivusalo. Hän on seurannut CETA-sopimusta pitkään nimenomaan terveyden ja hyvinvoinnin kannalta.

Suomi on sulkenut julkisrahoitteisia palveluja tälle niin kutsutulle negatiiviselle poistolistalle. Kuitenkin julkisrahoitteisten terveyspalveluiden ja soten suhteen tämän rajauksen merkitykset kokonaisuuden kannalta ovat epäselviä.

Kysymyksiä leijuu ilmassa esimerkiksi siitä, onko julkisten palveluiden ulossulkeminen tarpeeksi kattavaa, tai onko rajaus julkisen ja yksityisrahoitteisen palvelutuotannon välillä tarpeeksi selkeä. Koivusalon mukaan asiat ovat tulkinnanvaraisia.

– Julkisrahoitteisissa palveluissa on laajoja kysymyksiä kuten kattaako sopimus sellaiset julkisesti rahoitetut palvelut, jotka kilpailevat yksityisrahoitteisten palvelujen kanssa. Vaikka näiden suhteen jäsenmaat ovat tehneet tehneet terveys-, sosiaali- ja koulutuspalveluissa poistoja CETA-sopimuksesta, silti liikkumavara voi jäädä muissa julkisissa palveluissa kapeaksi.

Koivusalon mukaan tämä koskee etenkin uudenlaisia painotuksia palveluissa tai palvelutuotannon muotoja ja tukipalveluita. Myös Suomi saattaa tulevaisuudessa kehittää sosiaali- ja terveyspalveluja, jotka voisivatkin olla automaattisesti CETA-sopimuksen sisällä.

– Negatiivilista on ongelmallinen jäsenvaltioiden ja julkisen hallinnon kannalta, koska emme voi ennakoida sitä mitä sopimus oikeastaan sisältää. Tulevaisuuden palvelut ovat sisällä sopimuksessa ja emme tiedä millaisia palveluja on kymmenen vuoden päästä, kertoo Koivusalo.

Investointisuoja suurin riski

Sote-kysymyksessä CETAan kuuluva sijoittajasuoja on Akilleen kantapää, sillä se suojaa investoinnit kaikilla osa-alueilla. Sijoittajasuojalla on merkitystä Suomen kannalta siinä vaiheessa, jos sote-uudistuksessa joudutaan vetäytymään markkinoilta, tai joudutaan puuttumaan markkinoiden toimintaan, tai kenties tekemään toimia kustannusten säästämiseksi.

– Investointisuoja kytkeytyy suoraan soteen sen osalta kuinka palveluja on mahdollista palauttaa, jos ensin pakkoyhtiöitetään ja markkinallistetaan sote-palvelut Suomessa. Millainen investointisuoja tällaisessa tapauksessa terveyspalvelusijoittajilla olisi Suomessa? Pohtii Koivusalo.

Sijoittajasuojassa on kyse rahasta. Mikäli sijoittajat, esimerkiksi yksityiset terveyspalvelusijoittajat, näkevät jonkin valtiollisen väliintulon ongelmallisena sijoituksilleen, pystyvät he hakemaan korvauksia ylikansallisessa välimiesmenettelyssä, jonka kustannukset tulevat valtiolle kalliiksi.

– Yhtiömuotoisella toimijalla on yhtiömaailman oikeudet ja velvoitteet. Sijoittaja ymmärrettävästi etsii vakautta ja varmaa tuottoa. Huolena onkin voittomarginaalien imurointi esimerkiksi henkilöstön asemaa heikentämällä, sanoo STTK:n sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Riitta Työläjärvi.

Soten toimijoissa on paljon kansainvälisiä yrityksiä ja sijoittajia. Mahdollista on, että Suomi haluaakin myöhemmin kustannussyistä rajoittaa valinnanvapautta, tai haluaa tehdä sote-uudistukseen muita muutoksia, jolloin terveysbisneksen Suomen tekemien investointien odotukset eivät täyty.

– Mikäli lainsäädäntökokonaisuus ei ole huolellisesti valmisteltu ja kypsä kokonaisuus, mahdolliset myöhemmät korjailut voivat johtaa korvausvelvoitteisiin terveysinvestoijille CETAn ja investointisuojan kautta, kertoo Työläjärvi.

Koivusalon mukaan CETAn ja soten kohdalla on tärkeää arvioida miten erilaisten palvelutuotteiden ja sosiaali- ja terveydenhuollon tukipalveluiden, kuten potilastietopalveluiden ja kiinteistöpalveluiden merkityksiä tulkitaan tulevaisuudessa. Katsotaanko nämä osaksi sosiaali- ja terveyspalveluja vai kenties osaksi kiinteistöpalveluita.

Esimerkiksi yksityisen ja julkisen sektorin yhteishankkeet sairaaloiden rakentamisesta palvelutuotteena voivat koitua erittäin kalliiksi. Kiinteistöjen rakentamisessa ja potilastietojärjestelmissä voi olla mukana kansainvälisiä sijoittajia ja palvelutuottajia, jotka kuuluvat myös investointisuojan alle.

– Voidaan esimerkiksi tarjota palvelusopimuksia, joissa on mukana sekä kiinteistön rakennuttaminen että sen ylläpito. Tämä saattaa syödä varoja, joita on varattu terveyspalvelujen käyttämiseen ja tämä lisää terveydenhuollon kustannuksia. Tällaisissa tilanteissa tullaan kysymykseen, mitkä ovat sijoittajien ja mitkä puolestaan muiden toimijoiden oikeudet, kertoo Koivusalo.

CETA kattaa lääkkeet ja lääkepolitiikan

CETAn alaisuudessa EU sitoutuu noudattamaan sopimuksen määräyksiä. Vaikka CETA ei varsinaisesti muuta EU:n lainsäädäntöä, se avaa lääketeollisuuden jäteille entistä suurempia mahdollisuuksia.

– Jos haluamme EU:n politiikassa ottaa askeleita taaksepäin niiden etuoikeuksien suhteen, joita EU:ssa on lääketeollisuudelle annettu, näin ei välttämättä voida enää tehdä ilman uhkaa korvauskanteista, kertoo Koivusalo.

Lääkkeet ovat tärkeä osa-alue kauppapolitiikkaa, kun puhutaan vapaakaupasta ja liberalisoinnista. Uudet kauppasopimukset suojaavat yritysten yksinoikeuksia, lääkepatentteja ja teollisuuden immateriaalioikeuksia. Tällä on suuri merkitys lääketeollisuudelle, ja vaarana on, että sukset menevät ristiin kansallisten terveyspoliittisten intressien kanssa. Etenkin silloin, jos uusien lääkkeiden hinnat nousevat entisestään.

– Toinen huomionarvoinen asia, joka liittyy sekä soteen että CETAan, on mahdollisuus terveysvakuutusbisneksen lisääntymisestä. Jos kysymys terveysvakuutuksista jätetään avoimeksi, on mahdollista, että terveysvakuutusbisnes leviää myös suomalaisiin sote-palveluihin, kertoo Työläjärvi STTK:lta.

Kauppapolitiikan kysymykset ovat konkreettisia kysymyksiä sosiaali- ja terveyspalveluiden resurssien käyttämisestä. CETA-sopimuksen hyväksymisen perusteeksi ei yksinomaan riitä se, ettei sillä ole vaikutusta nykyiseen lainsäädäntöön.

– CETAn kohdalla suurimmat riskit ovat siinä, kuinka tulevaisuudessa voidaan asettaa standardeja ja kuinka voidaan säädellä palvelutoimintaa ja asettaa kansallista sääntelyä, kiteyttää Koivusalo

Sote-uudistuksen yhteydessä on puhuttu paljon valinnanvapaudesta. Käytännössä sillä tarkoitetaan kaupankäynnin lisäämistä terveydenhoidossa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kansallista sääntelyä ei kielletä CETA-sopimuksessa, mutta siitä ollaan tekemässä sijoittajasuojan kanssa erittäin riskialtista. Miljoonien korvausvaateet ja kansallinen sote-kokeilu ovat riskiyhdistelmä, joka vaatii äärimmäisen tarkkaa harkintaa.