Saksalaisfilmi Maailmojen välissä (Zwischen Welten, 2014) havainnollistaa, miten helposti kulttuurien välisissä jännitteissä härkäsestä voi tulla kärpänen.
Tarkasti ottaen kysymys on lehmästä, joka ruhjoo itsensä piikkilanka-aitaan. Eläimen kärsimysten lopettamiseksi saksalaiset rauhanturvaajat ampuvat sen. Lehmän omistaja nostaa tapahtuneesta ison haloon. Asiaan palataan vielä myöhemmin.
Afganistanin sekasortoinen tilanne on taustana Feo Aladagin ohjaamalle sota- ja ihmissuhdedraamalle. Keskushenkilöinä ovat saksalainen kapteeni ja hänen nuori afganistanilainen tulkkinsa. Ronald Zehrfeld ja Mohsin Ahmady tekevät vähäeleiset ja sellaisina erittäin miellyttävät roolityöt. Niissä myös kuvastuu hyvin elokuvan hillityn tunnelmoiva, hieman alakuloinen peruspoljento.
Kaksikon toimenkuvien kautta Maailmojen välissä on omanlaisensa sillanrakentaja osoittaen samalla, että asialla on hintansa. Ollaan sellaisen yhteiskunnallisen todellisuuden maisemissa, joissa vallitsee jatkuva sotatila ja väkivallan uhka – kuolema voi yllättää kenet tahansa ja koska tahansa. Tämän ilmapiirin elokuva tekee selväksi vähin keinoin. Tulkin opiskelevan pikkusiskon (Saida Barmaki) osan kautta saadaan muistutus naisen osasta näillä maailman kulmilla.
Pienimuotoisuudessaan ja humanistisessa poltteessaan saksalaisfilmi on sympaattinen tuttavuus. Juonikuvion tietyt ennalta-arvattavuudet eivät pahemmin haittaa. Eräs afganistanilainen sotilaskomentaja valistaa saksalaisvierasta maansa levottomasta historiasta osuvalla sanonnalla: ”Teillä on kello, mutta meillä on aikaa.”
Maailmojen välissä. Teema Fem ke 31.5. klo 22.00. Areena 14 pv.
uutiskirje 
