Vuosi 2019 lähestyy, mutta asiantuntijoiden huoli ja kansan hämmennys kasvavat. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) juuri kaatunut hallitus halusi ajaa sosiaali- ja terveyspalelujen uudistuksessa valinnanvapautta, jonka vaikutuksia kukaan ei osaa tai uskalla ennustaa.
Sote-lakiesitysten käsittely lykkääntyy syksyyn. Päätöksenteon kannalta tilanne on ainutlaatuinen: jos uusi hallitus jatkaa entisen linjalla, Suomi on saamassa uudistuksen, jota kansanedustajien suuri enemmistö ei pidä hyvänä. Asiantuntijoista puhumattakaan.
Marraskuusta vuonna 2015 käynnistyi puolitoista vuotta kestänyt valinnanvapauden valmistelu. Ulospäin on näkynyt vaivoin peitelty poliittinen vastakkainasettelu ja ankara kiire.
Mitä keskustan ja perus-suomalaisten sote-linjauksille on tapahtunut?
Asiantuntijat ovat totaalisesti tyrmänneet lopputuloksen. Mitä keskustan ja perussuomalaisten sote-linjauksille on viimeisen kahden vuoden aikana tapahtunut ja miksi?
On lähes mahdoton uskoa, että puolueet olisivat olleet valmiita vain hallituksen koossa pitääkseen luopumaan monista viime kauden keskustan, perussuomalaisten ja nykyisten oppositiopuolueiden yhteisistä sote-periaatteista:
Integraatiosta, julkisesta tuottamisvastuusta, järjestelmän selkiyttämisestä ja yhdenvertaisuuden lisäämisestä sekä avaavan portit Suomen julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon markkinakilpailulle.
Näin kuitenkin näyttää tapahtuvan. Pienin hallituspuolue saa läpi sen, mihin viime eduskuntakaudella se ei pääministeripuolueena pystynyt.
Kataisen hallituksen synnyttyä alkoi kamppailu
Kaikki alkoi vuoden 2011 hallitusneuvotteluista. Tuolloin kokoomus ja SDP olivat jo ennen neuvottelujen alkua sopineet, että sotea viedään eteenpäin 25 niin sanotun vahvan peruskunnan pohjalta.
Sote-tavoitteiden taustalla häämötti näiden puolueiden ikiaikainen pyrkimys kuntien määrän vähentämiseen. Tämän myötä keskustan valta olisi vähentynyt maakuntien liitoissa, kuntayhtymissä ja erityisesti sairaanhoitopiireissä.
Vasemmistoliitto ei pitänyt mallia realistisena. Puolue sai hallitusohjelmaan kirjauksen kuntayhtymämallista, jos 25 peruskuntaa osoittautuu mahdottomaksi.
Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen synnyttyä alkoi kamppailu siitä, mennäänkö sote- vai kuntakylki edellä. Lähes vuoden jahkaamisen jälkeen hallitus päätti, että kyse on ensisijaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon eikä kuntauudistuksesta.
Vahvojen peruskuntien mallista hallitus ei kuitenkaan luopunut. Keskusta lanseerasi sen rinnalle oman ”kotikunta maakunta”-mallinsa.
Syntyi ankara poliittis-retorinen taistelu jonka tuloksena vuoden 2013 lopulla hallitus ja keskusta olivat äärimmäisen kaukana toisistaan, vaikka suurin ero mallien välillä oli niiden nimissä.
Vuoden 2014 alussa vahvistui hallituspuolueiden sisällä näkemys, että kuntien vähentäminen ei onnistu, vaan pitäisi edetä kuntayhtymä/maakuntapohjaisesti. Vasemmistoliitto oli esittänyt tätä jo edellisen vuoden 2013 syksyllä välikysymyskeskustelussa.
Viimeistään ns. Orpon työryhmän sote-mallin kohtaama perustuslakikritiikki osoitti, ettei ”vahva peruskunta”-mallin pohjalta ole järkevää edetä.
Yllättäen keskustan Sipilä tarjosi yhteistyötä
Hallitus asetti eri hallituspuolueista – kokoomus, SDP, vasemmistoliitto, vihreät, RKP ja kristilliset – koostuvan kuuden hengen työryhmän valmistelemaan uutta sote-esitystä.
Sen tuli perustua maakuntapohjaiseen kuntayhtymämalliin. Uusien kuntayhtymien tuli olla väestöpohjaltaan riittävän vahvoja, jotta myös vaativa erikoissairaanhoito kyettäisiin integroimaan.
Uusi käänne tapahtui ennen kuin työryhmä pääsi edes kunnolla työnsä alkuun.
Oppositiopuolue keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä (kesk.) tarjosi kehysriiheen valmistuvalle hallitukselle yhteistyötä eli parlamentaarista valmistelua uudeksi sote-malliksi emeritusprofessori Martti Kekomäen ajatusten pohjalta.
Yhteisymmärrys peruslinjauksesta ja parlamentaarisen ohjausryhmän asettamisesta syntyi hektisten, viikonlopun yli kestäneiden keskustelujen jälkeen. Tähän vaiheeseen mennessä kukaan ei ollut lausunut halaistua sanaa valinnanvapaudesta tai monituottajamallista.
Kahdentoista poliitikon ja kolmen virkamiehen muodostama peruspalveluministeri Susanna Huovisen (sd.) johtama parlamentaarinen ohjausryhmä aloitti työnsä huhtikuun puolivälissä. Se lopetti joulukuun alussa, jolloin hallituksen esitys valmistui.
Työryhmä oli yhdessä yli 150 tuntia 45 kokouksessa. Ryhmä teki myös merkittävässä määrin itse lainsäädäntötyötä eikä vain ohjannut sitä. Ohjausryhmää on syytetty jälkikäteen perustuslakiasiantuntijoiden näkemysten sivuuttamisesta.
Tässä ei ole perää, sillä ryhmä kuuli asiantuntijoita toistuvasti. Hankalimpiin kysymyksiin ei vaan saatu yksiselitteisiä näkemyksiä tai ne olivat ristiriitaisia.
Kokoomus jarrutti voimiensa takaa
Kokoomus ilmoitti ohjausryhmässä ensi töikseen, että se haluaa sote-lainsäädäntöön valinnanvapauden sekä monituottaja- ja ”raha seuraa potilasta” -mallit. Muut työryhmän jäsenet yrittivät saada selvää, mitä kokoomus näillä termeillä tarkoitti.
Selvittämättä se jäi. Sote-menoa seuratessa on tullut mieleen, että onkohan se vieläkään selvinnyt edes kokoomukselle itselleen.
Kokoomus jäi yksin selvitysryhmässä. Kaikki muut puolueet linjasivat, että julkisen vallan tulee olla vastuussa sekä sote-palvelujen järjestämisestä että niiden tuottamisesta. Yksityisten tuottajien ja järjestöjen palvelut täydentävät julkista tuotantoa.
Uudistuksen keskeisiksi tavoitteiksi asetettiin palvelujen integraatio, järjestäjien riittävät väestöpohjat ja lähipalvelujen turvaaminen. Näiden toteutumisen uskottiin myös tuottavan merkittäviä taloudellisia säästöjä, vaikka näitä ei asetettu ensisijaiseksi tavoitteeksi.
Kokoomus ei vapaaehtoisesti tyytynyt muiden tahtoon. Suuri osa työryhmän ajasta meni ohjausryhmän enemmistöä syvästi turhauttaneeseen keskusteluun kokoomuksen kanssa järjestäjän ja tuottajan erottamisesta ja/tai vapaasta valinnasta.
Ohjausryhmän työtä hankaloitti myös meneillään ollut kokoomuksen puheenjohtajakisa, jossa oli mukana ohjausryhmän jäsen Paula Risikko.
Ohjausryhmä jäseniin – erityisesti keskustan ja RKP:n edustajiin – kohdistui voimakas ulkoinen markkinatalouspaine. Sipilää syytettiin jopa yksityisen terveydenhuollon romuttajaksi. Sipilä ei kuitenkaan antanut tuolloin periksi vaatimuksille keskustan linjan tarkistamisesta.
Kesäkuuhun 2014 mennessä kokoomus oli saanut muiden mitan täyttymään. Totesimme, että näin ei voida enää jatkaa: joko edetään tai lopetetaan kokonaan.
Kokoomus taipui ja juhannukseksi syntyi sopimus keskeisistä sote-periaatteista. Valinnanvapaus ja ”raha seuraa potilasta” -malli eivät kuuluneet niihin.
Sotesta syntyi näennäisesti yksimielinen päätös
Kokoomus vaihtoi puheenjohtajansa Jyrki Kataisen Alexander Stubbiin. Uudeksi sosiaali- ja terveysministeriksi nousi Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty, josta tuli kokoomuksen toinen ohjausryhmän jäsen.
Muutaman päivän kuluttua yhteisen sopimuksen julkistamistilaisuudesta Räty ilmoitti julkisuuteen vain hieman kierrellen, että kokoomus ei hyväksy juuri solmitun sopimuksen sisältöä kaikilta osin.
Juhannuksen ja joulun välillä tämä toistui ainakin kolme kertaa: Työryhmä sopi yhdessä ja muutaman päivän kuluttua muut ohjausryhmän jäsenet lukivat tiedotusvälineistä, että näin ei sovittukaan. Näin tapahtui, vaikka kokoomuksen tuore puheenjohtaja ja pääministeri Stubb näytti olevan vilpittömästi sitoutunut yhteisesti sovittuun sote-sisältöön.
Hallituksen esitys kuitenkin syntyi näennäisesti yksimielisenä viiden järjestämisalueen ja yhdeksäntoista tuottamisvastuualueen pohjalle pitkällisen väännön jälkeen vuoden 2014 joulukuun alussa.
Seuraavan vuoden 2015 alussa eduskunnan valiokunnat aloittivat sote-lakiesitysten käsittelyn. Kokoomuksen vastaanhangoittelu jatkui.
Perustuslakivaliokunta (PeV) katsoi, että viiden sote-alueen mallissa etenkin pienten kuntien itsemääräämisoikeus heikkenee liikaa. Samoin se kritisoi, että kuntien väliset taloudelliset erot kasvavat uudistusten seurauksena liikaa.
Pienten kuntien aseman heikkeneminen olisi voitu estää, jos sote-alueiden valtuustot olisi valittu suoralla kansanvaalilla, kuten vasemmisto ehdotti. Tähän muut eivät kiireeseen vedoten suostuneet.
Toisin kuin PeV väitti, sote ei olisi kasvattanut kuntien taloudellisia eroja, vaan supistanut niitä. Mukaan kytketty valtionosuusuudistus lisäsi eroja enemmän kuin sote niitä supisti.
PeV:n tyrmättyä hallituksen esityksen puolueiden puheenjohtajat antoivat tehtävän eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. Se antoi kaikkensa, mutta kahdessa viikossa ei ollut mahdollista rakentaa perustuslakivaliokuntaa tyydyttävää ratkaisu. Avoimeksi jää, olisiko se onnistunut missään ajassa. Valiokunnan työtä ei helpottanut, että kokoomuksen vastaanharaukseen yhtyi ajoittain myös vihreiden edustaja.
Keskusta ja perussuomalaiset pakolla valinnanvapauteen
Soten kaaduttua ja eduskunnan lopetettua työnsä eduskuntapuolueiden puheenjohtajat kokoontuivat vielä kerran aprillipäivänä 2015. Tuolloin sovittiin, että vaalien tuloksesta riippumatta sote-valmistelua jatketaan yhdessä aiemmalta pohjalta.
Vaalituloksen ja yhteiskuntasopimuksen kaatumisen seurauksena maahan syntyi Sipilän hallitus
Erittäin vaikeiden neuvottelujen jälkeen kirjattiin hallitusohjelmaan, että sote-uudistus tehdään ensiksi ja sen jälkeen puretaan monikanavarahoitus. Lopuksi aloitetaan selvittää valinnanvapautta.
Kokoomuksen osalta tämä linjaus kesti noin kaksi viikkoa. Sen jälkeen se aloitti edelliskaudelta tutun valinnanvapauskimputuksen. Sitä näytti jatkuvan vuoden 2015 loppukesän ja alkusyksyn.
Lopulta marraskuun alussa Sipilä sai tarpeekseen, ja uhkasi hallituksen kaatamisella, mikäli sote-ratkaisu ei synny.
Hallitusta ei voinut kaataa: perussuomalaisten gallupkannatus oli romahtanut ja kärkeen nousseet demarit eivät olisi suostuneet hallitukseen ilman vaaleja. Vaalien myötä Sipilän pääministeriys olisi vaarantunut.
Kokoomus pääsi poliittiseen salettiin ja sai tahtonsa läpi valinnanvapaudesta. Keskusta sai korvauksena 18 maakuntaa ja perussuomalaiset luvan pysyä hallituksessa.
Valtamedian mielestä keskusta pakotti kokoomuksen maakuntamalliin valinnanvapauden lohdutuspalkkiolla. Minun mielestäni kokoomus pakotti keskustan ja perussuomalaiset valinnanvapauteen 18 maakunnan ja hallituksen pystyssä pitämisen korvauksella.
Tämän on täytynyt olla äärimmäisen tuskallista keskustan ja perussuomalaisten ministereille. Nyt tätä tuskaa on mahdollista uuden hallituksen myötä lieventää.
Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja, pitkän linjan sote-asiantuntija Erkki Virtanen toimi puolueen edustajana kaikissa hallituksen istuntokaudella 2011-2015 asettamissa sote-elimissä.
uutiskirje 
