Köyhien lapsiperheiden vanhemmat kokevat viranomaisia ja palvelujärjestelmää kohtaan usein epäluottamusta. Kokemuksen taustalla on palvelujen ja tuen tarpeen kohtaamattomuuden lisäksi huonot asiointikokemukset viranomaisten luona ja palvelujärjestelmässä.
Sen sijaan luottamusta koetaan erityisesti omaa lähiverkostoa ja selviytymistä kohtaan. Esimerksi monille isovanhemmat ovat merkittävä tuki.
Diakissa sosiaalialan lehtorina työskentelevä Sanna-Liisa Liikanen tarkastelee tuoreessa sosiaalityön ammatillisessa lisensiaatintyössään sitä, mihin köyhien lapsiperheiden vanhemmat luottavat.
”Perheneuvolassa saat viisaita sanoja miten pitäisi olla ja elää. Mutta ei rahaa jolla voisi sitä elämäänsä järjestellä.”
– Tutkimukseni pyrkii tavoittamaan vanhempien kokemuksen kirjoitusten taustalla. Määrittelen luottamuksen arjessa toimimista helpottavaksi suhteeksi. Luottamus voi ilmetä esimerkiksi koettuna tukena tai yhteenkuuluvuutena, Liikanen sanoo.
Köyhyys pitkittyy
– Sosiaalityöntekijänä kohtasin asiakkaita, joilla oli perheessään vaikeita ja pitkittyneitä taloudellisia ongelmia. Monilla huono-osaisuus ja sosiaalityön asiakkuus sekä toimeentulotuessa että lastensuojelussa oli jatkunut pitkään, monilla perheillä useamman sukupolven ajan. Myös tutkimustieto vahvistaa, että lastensuojelun asiakaslapset tulevat usein köyhistä perheistä, hän toteaa tutkimuksessaan.
Hän huomauttaa, että taloudellinen köyhyys ei välttämättä tarkoita köyhää elämää.
– Köyhyyttä tutkittaessa on huomioitava, että ihmiset myös tekevät valintoja ja he voivat siten myös valita taloudellisesti niukan tavan elää ja kuluttaa.
Liikasen tutkimuksen aineistona on 42:n eteläsuomalaisessa kaupungissa asuvan lapsiperheen vanhemman kirjoitusta köyhyydestä. Kirjoittajat olivat osallistuneet kirjoituksillaan Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailuun vuonna 2006.
Epäluottamus syntyy monin tavoin
Liikasen tutkimus osoittaa, että köyhien lapsiperheiden vanhemmat kokevat luottamusta ja epäluottamusta monin eri tavoin. Hän löysi kuusi luottamustyyppiä: taistelijat, puolisoon luottavat, sukuihmiset, verkostoitujat, kriitikot ja kurjat.
Tuloksista voidaan päätellä, että perheiden läheisiltään ja sukulaisiltaan saama tuki on tärkeää. Luonnollisten yhteisöjen merkitys tulisi huomioida sosiaalityössä vahvemmin, Liikanen toteaa.
Hänen mukaansa tutkimus antaa suuntaviivoja myös sosiaalityön kehittämiseen.
– Huomiota olisi kiinnitettävä asiakkaan kohtaamiseen ja siihen, että tämän saama tuki olisi konkreettista ja oikea-aikaisesti annettua.
– Toiveeni olisi, että toimeentulotukiohjeistuksissa ja virastojen työkulttuureissa kannustettaisiin vahvemmin lasten ja lapsiperheiden yksilökohtaisten tilanteiden huomioimiseen erityisesti pitkäaikaisesti toimeentulotukea saavien kohdalla.
Epäluottamus syntyy tilanteissa, joissa tuki jää saamatta. Aivan kuten eräs tutkimuksessa mukana ollut toteaakin: Perheneuvolassa saat viisaita sanoja miten pitäisi olla ja elää. Mutta ei rahaa jolla voisi sitä elämäänsä järjestellä.
lehti 