Afrikan naiset sodan jaloista lainsäätäjiksi

Yhdysvaltojen vaikutusvaltaisimman tv-juontajan, Oprah Winfreyn, mukaan paras paikkaa maailmassa naisille on USA.

– Yhdysvalloissa ei ole edes palkallista äitiyslomaa ja kongressiedustajistakin naisia on vain viidennes, vähemmän kuin useimmissa Afrikan maissa. Tietämättömyys maailmasta on Amerikassa suurta, Tripp huomauttaa.

Suomalainen Aili Tripp on valtiotieteen ja naistutkimuksen professori USA:n Wisconsin-Madisonin yliopistossa. Hän tutkii naisten poliittisia oikeuksia Afrikassa.

Monet koulutetutkaan amerikkalaiset eivät ole koskaan kuulleet Pekingin naisten maailmankonferenssista tai tiedä naiskiintiöistä.

– Nyt USA:n liittovaltio on lakkauttamassa rahoituksensa maan suurimmalta perhesuunnittelujärjestöltä. Tämä merkitsee hengenvaaraa lukemattomille tavallisille naisille. Wisconsinin osavaltio haluaisi myös kieltää yliopistomme lääkäreiltä koulutuksen turvallisen abortin tekemiseen, Tripp pudistelee päätään.

Suurvalta on Trippin mukaan käpertymässä itseensä. Kuvaavaa on, että presidentti Donald Trump on yli puoli vuotta viivytellyt diplomaattien nimittämistä jopa lähimpiin liittolaismaihinsa, Saksaan ja Ranskaan. Kehitysmaiden tukea ja YK:n rahoitusta leikataan rajusti.

Islamilaisiin maihin suhtaudutaan kuin ne olisivat suunnilleen kaikki terroristien kansoittamia.

– Muslimimaiden niputtaminen yhteen on sama kuin kaikkia kristittyenemmistöisiä maita pidettäisiin samanlaisina, Tripp toteaa.

Hän on kirjoittanut kymmenen kirjaa naisten oikeuksista ja saanut useita palkintoja. Pian ilmestyvä uusin teos käsittelee Pohjois-Afrikkaa.

Naisten asema vahvistuu
sodasta toipuvissa maissa

Aili Tripp päätyi tutkimaan naisten oikeuksia 1990-luvun lopulla Ugandaan. Maa oli vasta toipumassa sisällissodasta. Tutkija yllättyi.

Sodan jälkeen Ugandan parlamentissa oli 34 prosenttia naiskansanedustajia. Perustuslakiin oli tekeillä enemmän naisia huomioon ottavia muutoksia kuin missään muussa Afrikan maassa. Myös liike-elämässä naiset olivat nousemassa vahvasti johtopaikoille.

Vielä enemmän Tripp hämmästyi huomatessaan, että vuoden 1995 jälkeen samankaltainen tilanne oli Ruandassa, Etelä-Afrikassa, Namibiassa, Mosambikissa ja Etiopiassa.

Aili Tripp on kirjoittanut kymmenen kirjaa naisten oikeuksista ja saanut useita palkintoja. Kuva: Jarkko Juselius

Näissä sodan juuri taakseen jättäneissä maissa oli kaksi kertaa enemmän naiskansanedustajia kuin afrikkalaisissa maissa keskimäärin, samoin naiskiintiöitä. Naisiin kohdistuvan väkivallan kriminalisoivia lakeja ja muita naisystävällisiä lakeja oli säädetty huomattavan paljon.

Eniten naisia, 64 prosenttia, on Ruandan parlamentissa, ja Afrikan ensimmäinen naispresidentti Ellen Johnson Sirleaf valittiin sisällissodan jälkeen Liberiassa vuonna 2005. Tripp alkoi etsiä selittäviä tekijöitä.

Hiljattain käydyn intensiivisen sodan tai sisällissodan lisäksi sota oli näissä maissa päättynyt rauhanprosessiin ja rauhansopimukseen. Rauhan välittämisen yhteydessä oli myös neuvoteltu koko yhteiskunnan uudistamisesta. Tässä tilanteessa oltiin avoimia uusille kansainvälisille normeille.

Uusia normeja oli saatu YK:n neljännestä naisten maailmankonferenssista Pekingistä, joka pidettiin vuonna 1995. Se oli herättänyt valtavan innostuksen naisliikkeissä ympäri maailman. Peking oli jatkoa Meksikon vuoden 1975 ja Nairobin vuoden 1985 naiskonferensseille. Se huipensi jo alkaneen naisten aseman kohentamiseen tähdänneen kehityksen.

Mikä ratkaisevinta, sodan aikana entistä useammat naiset olivat omaksuneet tyypillisesti miehisinä pidettyjä tehtäviä ja vastuita perheen elättäjinä, sotilaina, neuvottelijoina, johtajina. Rauhan tultua he eivät suostuneet palaamaan vanhoihin rooleihinsa. Naiset olivat voimaantuneet.

– Hyvin tärkeitä olivat naisten omat järjestöt, jotka ryhtyivät ajamaan naisten oikeuksia. Esimerkiksi Eritreassa ja Angolassa ei naisliikkeitä ole ollut, eikä naisten asema ole parantunut sodan jälkeen, professori Tripp sanoo.

Suomen ja Sveitsin naisten
eritahtinen historia

Myös muualla maailmassa, esimerkiksi Nepalissa, Itä-Timorilla, Nicaraguassa, Sloveniassa ja Algeriassa naisten osuus poliittisessa johdossa on konfliktin päätyttyä noussut. Näin tapahtui Suomessakin 111 vuotta sitten Venäjän suurlakon mielenosoitusten ja levottomuuksien jälkeen. Köyhä Suomi siirtyi vuonna 1906 Euroopan taantumuksellisimmasta säätyvaltiopäiväjärjestelmästä maailman edistyksellisimpään yksikamariseen eduskuntaan, ja suomalaiset naiset saivat ensimmäisinä maailmassa täydet poliittiset oikeudet valtiollisissa vaaleissa.

Sveitsissä on sodittu viimeksi 1800-luvun alkupuolella. Sveitsissä naiset saivat äänioikeuden liittovaltiovaaleissa vuonna 1971. Eräässä kantonissa äänioikeus myönnettiin naisille vasta vuonna 1990.

Muutoksen lähtökohta
on lainsäädäntö

Ugandassa naisia on liike-elämässä, yliopistojen rehtoreina, poliiseina, ralliautoilijoina, mekaanikkoina, pankinjohtajina. Algeriassa on neljä naiskenraalia. Afrikassa vuosina 2000–2013 on 71 naista asettunut presidenttiehdokkaaksi – useimmat heistä konfliktin jälkeisissä maissa. Ennen vuotta 2000 naispresidenttiehdokkaita oli vain yhdeksän.

Afrikan unionin edustajista puolet on naisia. EU:n parlamentissa naisia on runsas kolmannes.

– Vuosituhannen vaihteesta lähtien käsitys siitä, mitä naiset voivat tehdä, on Afrikassa radikaalisti muuttunut, Aili Tripp toteaa.

Kuitenkin edelleen esimerkiksi nuoren ugandalaistytön tulevaisuudennäkymät ovat erilaiset kuin ugandalaisen pojan. Tyttöihin ja naisiin kohdistuu paljon seksuaalista väkivaltaa ja teiniraskauksia on paljon.

Jopa ilmastonmuutos ja kuivuus koettelevat naisia ankarammin kuin miehiä, koska maanviljely on pääasiassa naisten harteilla.

– Mutta jostain täytyy aloittaa ja on aloitettu. Naisten oikeudet takaava lainsäädäntö on muutoksen lähtökohta, Tripp korostaa.

Tällä hetkellä Pohjois-Afrikka on hänen mukaansa naisten oikeuksien ja demokratian etenemisessä maailman mielenkiintoisimpia paikkoja. Tripp on ollut pitkään vierailevana professorina Marokon yliopistossa

Afrikkalaista
feminismiä Suomessa

Helposti ajatellaan, että naisten aseman kohentuminen Afrikassa on länsimaisen koulutuksen ja valkoisten feministien vaikutusta, ikään kuin läntisen feminismin sivutuote.

Tripp kiistää tämän. Afrikkalaiset naiset ovat itse olleet vaatimassa muun muassa rauhanneuvotteluihin osallistumista. He ovat myös voimakkaasti edistäneet gender-budjetointia eli valtion budjetin tarkastelemista sen mukaan, miten se ottaa huomioon eri sukupuolet.

– Afrikkalainen feminismi on jo itse globaali vaikuttaja, Tripp sanoo.

Esimerkiksi Ruotsissa ja Suomessa peruskoulujen yhdeksäsluokkalaisille on jaettu nigerialaisen naiskirjailijan ja feministin Chimamanda Ngozi Adichien teos Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä.