Kansainvälisten suuryhtiöiden ja -sijoittajien harjoittama omaisuuden piilottelu ja verovälttely tuli jälleen näkyvästi julkisuuteen, kun tutkivien toimittajien kansainvälinen järjestö marraskuussa julkisti tutkimansa uuden valtavan tietovuodon aineistoa.
Suomalaisetkin ovat aineistoissa vahvasti mukana, erityisesti Maltaa koskevassa rekisterissä, jossa on yli 350 suomalaisnimeä. Etenkin pikavippiyrittäjät ovat perustaneet Maltalle useita yhtiöitä. Kuten veroparatiisit yleensäkin, myös EU:hun kuuluva pieni saarivaltio houkuttelee ulkomaisia yrityksiä ja sijoittajia sekä veroeduilla että vahvalla pankki- ja yrityssalaisuudella.
Veroparatiiseihin perehtyneen tutkija Matti Ylösen mukaan ”Paratiisin paperien” tiedoissa ei ole mitään kovin uutta ja yllättävää, mutta ne vahvistavat jo aiemmin muodostunutta kuvaa kansainvälisestä verosuunnittelusta.
Valtiovarainministeriön ehdotus heikentäisi omistusten yleisöjulkisuutta selvästi.
– On pöyristyttävää, että vuonna 2009 finanssikriisin aikaan G8-maiden johtajat sanoivat, että pankkisalaisuuden aika on ohi, ja edelleenkään näitä ongelmia ei ole saatu ratkaistua, Ylönen toteaa.
Vaikka uutisiin nousee yleensä yksittäisiä poliitikkojen ja liike-elämän vallankäyttäjien väärinkäytöksiä, ongelmat ovat systemaattisia, koko globaalia taloudellista järjestelmää koskevia, Ylönen korostaa. Ongelmat liittyvät ennen kaikkea tiedon puutteeseen: varallisuuden ja tulojen salaaminen on liian helppoa.
– Edelleen monista maista puuttuvat tehokkaat todellisten omistajien rekisterit, ja tiedonvaihto viranomaisten välillä on edelleen puutteellista, Ylönen sanoo.
Apple siirtyi vaivihkaa Jerseylle
Yhdeksi keskeiseksi ongelmaksi Ylönen nimeää kansainvälisen yritysverojärjestelmän, joka tekee kansainvälisesti toimiville yhtiöille verojen välttelyn helpoksi. Järjestelmä perustuu Kansainvälisen kauppakamarin jo 1900-luvun alkupuolella kehittelemään periaatteeseen, jonka mukaan jokaista samaan konserniin kuuluvaa tytäryhtiötä verotetaan erillisenä yksikkönä. Tämä mahdollistaa konsernin verotuksen minimoimisen tytäryhtiöiden välisten usein keinotekoisten järjestelyjen avulla.
– Olisi ensiarvoisen tärkeää, että uusin vuoto antaisi lisää polttoainetta ison yritysveromuutoksen ajamiseen, mistä EU:ssakin on paljon puhuttu, Ylönen sanoo.
Apua olisi Ylösen mukaan ensi hätään siitäkin, että yritykset velvoitettaisiin raportoimaan julkisesti maakohtaisista vero- ja taloustiedoistaan. Paratiisin papereista selvisi esimerkiksi, että aiemmin Irlantia Euroopan toimintansa verotuksen minimoimiseen käyttänyt Apple on nyt siirtynyt Jerseyn saaren kautta tapahtuvaan verosuunnitteluun.
– Apple on ollut jo aiemmin erilaisten tutkintojen silmässä. On kestämätöntä, että tarvitaan tietovuoto, jotta saadaan selville, mihin sen Euroopassa myytyjen puhelimien, tietokoneiden ja muiden laitteiden rahavirrat menevät.
Joitain edistysaskeleitakin yrityksiä koskevien tietojen välityksessä on viime aikoina otettu, mutta porsaanreikiä riittää.
– Liike-elämä lobbaa EU:ssa voimakkaasti, jotta uudistuksia ei ajettaisi eteenpäin, Ylönen muistuttaa.
Tällä hetkellä EU:n käsittelyssä on rahanpesudirektiivin muutos, jolla lisättäisiin yritysten omistajia ja tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen avoimuutta.
Finnfund sijoitti Cayman-saarille
Suomalaisten yritysten vastuullisuutta seuraavan Finnwatch-järjestön toiminnanjohtaja Sonja Vartiala ei myöskään yllättynyt Paratiisin papereiden Suomea koskevista tiedoista. Uutta oli lähinnä Afarak Groupia (entinen Ruukki Group) koskeva pörssirikosepäily. Yhtiön kroatialainen suuromistaja Danko Končar on aineistojen perusteella salannut todellisen päätösvaltansa yhtiössä, ja Keskusrikospoliisi epäilee häntä sisäpiiritiedon väärinkäytöstä. Končar omistaa kymmeniä yhtiöitä eri veroparatiiseissa.
Paratiisin papereista nostettiin Suomessa näkyvästi esiin myös kehitysrahoitusyhtiö Finnfundin sijoitukset esimerkiksi Aasiassa metsähankkeita toteuttavaan rahastoon, joka on rekisteröity Caymansaarille. Finnwatch oli tutkinut Finnfundin rahastorakennetta ja raportoinut aggressiivisesta verosuunnittelusta jo keväällä.
– Samat ongelmat ovat yhä olemassa, Vartiala toteaa.
Nykyinen Juha Sipilän hallitus on siirtänyt kehityspolitiikan rahoituksen painopistettä kansalaisjärjestöjen tekemästä työstä yksityisen sektorin rahoitukseen, jota toteutetaan juuri valtion pääosin omistaman Finnfundin kautta. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (kok.) lupasi Paratiisin paperit -vuodon yhteydessä tiukennuksia Finnfundia koskeviin linjauksiin: yhtiön käyttämissä rakenteissa ei saisi olla ”häivähdystäkään aggressiivista verosuunnittelua”, ja sen käyttämistä järjestelyistä tulisi saada avoimesti tietoa.
– Toivomme sen tarkoittavan sitä, että esimerkiksi rahastojen tilinpäätöstiedot saataisiin jatkossa käyttöön, Vartiala sanoo.
Finnfundin syyskuussa julkistettua uuden verovastuulinjauksen ensimmäistä luonnosta Vartiala luonnehtii ”todella löperöksi”.
Ylösen mukaan Finnfundia koskevat tiedot antavat aiheen keskustella siitä, onko nykyisessä kehityspolitiikan strategiassa ylipäänsä järkeä köyhimpien maiden tukemisen kannalta.
Hallitukselta puuttuu kunnianhimo
Sipilän hallituksen veropolitiikassa korostuvat kansallinen kilpailukyky ja yritysten hallinnollisen taakan vähentäminen, luonnehtii Vartiala. Suomi on esimerkiksi periaatteessa kannattanut EU:ssa rajat ylittävien verojärjestelyjen ilmoittamista koskevaa direktiiviehdotusta, mutta jättänyt kannanottoonsa takaportin, että yritysten hallinnollinen taakka ei saa kasvaa.
– Tämä saattaa vesittää direktiiviä, Vartiala pelkää.
Ylösen mukaan edellisellä hallituksella oli ”historiallisen kunnianhimoiset linjaukset” aggressiivisen verosuunnittelun ja laittoman veronkierron suitsimisessa.
– Toteutuksessa oli paljon ongelmia, mutta Sipilän hallituksen ohjelma oli jo ensi metreistä lähtien huomattavasti vähemmän kunnianhimoinen. Kansainvälinen veronkierto mainitaan vain pari kertaa ja jätetään takaportti olla tekemättä mitään vetoamalla Suomen kilpailukykyyn, Ylönen vertaa.
Hallitus oli alkuvaiheessa vähentämässä myös viranomaisten resursseja harmaan talouden torjumiseen, mutta perui sitten aikeensa.
EU:sta tulleissa verovälttelyn torjumiseen liittyvissä hankkeissa hallituksen kanta on ollut, että ei ainakaan tehdä enempää kuin mitä EU ehdottaa, Ylönen luonnehtii. Linjauksessaan digitalouden verotusta koskevaan EU-komission tiedonantoon Suomi on asettanut reunaehdoiksi ”kilpailukykytekijöiden” huomioimisen sekä vaikutukset Suomen verotuottoihin.
– Digitalouden verotus liittyy tapauksiin, mitä on tullut Applen, Microsoftin ja Googlen verosuunnittelussa esiin, Ylönen muistuttaa.
Suomi on suhtautunut nihkeästi myös EU-aloitteeseen, jolla uudistettaisiin kansainvälistä yritysverojärjestelmää monikansallisten konsernien verosuunnittelun ehkäisemiseksi.
Hallintarekisterit ja sote
Yritysten omistustietojen julkisuutta hallitus on heikentämässä sallimalla pitkään kiistellyn osakkeiden hallintarekisteröinnin suomalaisille omistajille.
– Valtiovarainministeriön ehdotus heikentäisi omistusten yleisöjulkisuutta selvästi. Sen peruminen olisi nyt keskeistä, Ylönen sanoo.
Maailmalla nimenomaan avoimet omistusrekisterit herättävät Ylösen mukaan nyt vahvasti kiinnostusta.
– Keskustelu on liittynyt pankkitilien sekä listaamattomien yritysten ja sijoitusmuotojen omistukseen. Looginen seuraava askel on listattujen yritysten omistus. Sitäkin surkeammalta näyttää Suomen meno kohti salaisuuden lisäämistä, kun Suomi voisi päinvastoin olla viemässä avoimen omistuksen mallia eteenpäin, Ylönen ihmettelee.
Vartiala muistuttaa, että yritysten verovälttelyn torjuminen on tärkeää myös sote-uudistuksen yhteydessä. Nykyisten julkisten palvelujen tuottaminen uhkaa uudistuksen myötä osittain siirtyä veroparatiisien kautta toimiville yhtiöille.
– Valinnanvapauslakia olisi helppo muuttaa niin, että yhtiöt joutuisivat raportoimaan riittävät verotiedot, Vartiala painottaa.
Finnwatchin viimevuotisen arvion mukaan Suomi menettää aggressiivisen verosuunnittelun seurauksena 430–1 400 miljoonaa euroa yhteisöverotuloja vuosittain. OECD:n vastaava maailmanlaajuinen arvio on 75–180 miljardia euroa.
uutiskirje 
