Sinisten hyökkäys työttömyyskassoja – työttömiä ja ammattiliittoja vastaan – paljasti pinnan alla kuplivia jännitteitä, joita liittyy sosiaaliturvan uudistukseen.
Sosiaali- ja terveysministerin Pirkko Mattilan (sin.) hanke selvittää ansiosidonnaisen työttömyysturvan laajentamista yleiseksi ansioturvaksi teki näkyväksi yhden sosiaaliturvanuudistuksen juonteen.
Ansiosidonnainen työttömyysturva jäytää oikeistopuolueita, vaikka hallituskumppanit keskusta ja kokoomus sanoutuivat irti selvityksestä.
Keskustan historiasta löytyy Esko Ahon hallituksen aikainen pahamaineinen työreformi.
Mattilan ja taustalla hääränneen ministeri Sampo Terhon (sin.) hanke sai kuitenkin valtiovarainministeri Petteri Orpolta (kok.) ymmärtämystä. Hänestä keskustelu työttömyysturvasta ei ole pahasta.
Orpo näki sinisten mallissa jopa ”kannatettavia ajatuksia, se oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus”. Eli keltaista valoa tuli sinisille kokoomuksen suunnasta.
Keskustan historiasta löytyy Esko Ahon hallituksen aikainen pahamaineinen työreformi, jota jossain vaiheessa myös Matti Vanhanen (kesk.) pääministerinä viritteli erimuotoisena.
Siniset teki itse asiassa palveluksen: puolue herätti ay-liikkeen hyvissä ajoin tuleviin taisteluihin perusturvasta.
Sosiaaliturvan uudistus ensi kevään vaaleihin
Sipilän hallituksen käynnistämä ”perusturvan ja toimeliaisuuden kokonaisuudistus” valmistuu ensi keväänä juuri eduskuntavaalien alla. Uudistuksella tavoitellaan selkeämpää ja yksinkertaisempaa järjestelmää.
Kuten tämänkin hallituksen tavoitteena on ollut, halutaan nostaa työllisyysastetta, kannustaa työn tekemiseen ja yrittäjyyteen ja vähentää eriarvoisuutta. Perusturvan ja toimeliaisuuden kokonaisuudistus valmistellaan järjestelmätasoisena. Yksittäisiin etuuksiin ei tässä puututa.
Tarkoitus on ”tukea tukea poliittisia toimijoita ja puolueita perusturvaa uudistavien näkemysten muodostamisessa ja seuraavissa hallitusneuvotteluissa tehtävissä päätöksissä”.
Kakku näyttää kauniilta, mutta lähtökohdat ovat tämän hallituksen linjaamia. Päätökset toki jäävät seuraavalle hallitukselle.
Perusturvan uudistushanke on tarpeellinen
Suomalaista perusturvaa ei hallitse kukaan. Kymmenet tuhannet ihmiset tippuvat vuosittain turhautuneina mustiin aukkoihin eri tukimuotojen viidakossa.
Sipilän hallituksen jäljet kuitenkin pelottavat. Hallitus on leikannut sosiaaliturvaa, lisännyt sairaiden vastuuta lääkekuluistaan, nostanut sosiaali- ja terveyspalvelujen maksuja ja tarjonnut rankkaa keppiä työttömille, kuten leikannut korvauspäiviä ja säätänyt aktiivimallin.
Seuraavissa eduskuntavaaleissa taistellaankin siitä, keiden ehdoilla perusturvasta päätetään. Sipilän hallituksen – tai saman tyyppisen – ideologisen hallituksen kokoonpano merkitsee nykypolitiikan jatkumista eli sosiaaliturvaa leikataan, työttömiä kuritetaan ja sotepalveluja tarvitsevat maksavat enemmän palveluistaan.
Kokoomusvetoinen oikeistohallitus olisi myrkkyä perusturvan uudistamiselle.
Vastikkeellista vai vastikkeetonta perusturvaa?
Suomalainen perusturva on ollut vahvasti syyperusteinen ja universaali. Vuodesta 2020 lähtien kansallinen tulorekisteri mahdollistaisi nykyistä paremmin sosiaaliturvan mustien aukkojen paikkaamisen.
Taistelua käydäänkin siitä, miten sosiaaliturva säilyttää asemansa. Hyvinvoinnin tason korottaminen, eriarvoisuuden vähentäminen ja muut sosiaalipoliittiset tavoitteet saattavat mennä sen siliän tien uudistuksen mukana, jos vastikkeellisuus hyväksytään lähtökohdaksi.
Sosiaaliturvan kehittäminen vastikkeettoman perustulon suuntaan on kauan ajettu tavoite. Hallitus on saanut kiitosta myös vasemmistolta perustulokokeilusta, mutta risuja siitä, että se pienimuotoinen ja kohdennettu vain työttömille.
Hallituksen rajallisen perustulokokeilun on pelätty toimivan siihen suuntaan, ettei vastikkeettomuudesta kannata pitää kiinni.
Kokoomus on vahvasti kannattanut sosiaaliturvan kehittämistä vastikkeelliseksi. Tätäkin vaihtoehtoa selvitetään perusturvan uudistamishankkeessa.
Vastikkeellisuus on jo aktiivimallissa
Hallituksen aktiivimallissa vastikkeellisuus on iduillaan ja kokeiltavana. Tuen saamiseksi vaaditaan töitä. Vastikkeellisuus sisältääkin kontrollia ja vahvan työnhakuvelvoitteen.
Samalla sosiaalisturvan rahaetuuksista tehdään matalapalkka- ja satunnaistyön tukimuoto. Tämä kasvattaa työssä käyvien köyhyyttä, joka on Suomessakin lisääntynyt. Muun muassa Italiassa ja Portugalissa keskiluokka on ajanut palkkaköyhyyteen.
Aktiivimallin myötä syntyy työtä, jota haalitaan tuen säilyttämiseksi, koska oikeita työpaikkoja ei ole.
Myös julkiset sosiaalipalvelut ja sosiaalityö uhkaavat supistua, mikä vaikeuttaa heikoimmassa asemassa olevien elämää. Sosiaalipolitiikasta tuleekin työhön patistuspolitiikkaa.