Ensisuojassa yöpyvillä asunnottomilla miehillä on yli viisinkertainen kuolemanriski muuhun väestöön vertailtaessa, ja heistä varsinkin alle 50-vuotiaiden ylikuolleisuus on suurta.
Tämä käy ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen seurantatutkimuksesta, jolla kartoitettiin kaikkien vuoden 2004 aikana Herttoniemen asuntolassa yöpyneiden miesten tilanne vuoden 2014 lopussa. Vertailuryhmä koostui samanikäisistä helsinkiläisistä miehistä.
Jopa 20-kertainen riski
Psykiatrinen diagnoosi oli 78 prosentilla asunnottomista.
Kartoituksesta ilmeni lisäksi, että asunnottomien riski kuolla tauteihin on yli kolminkertainen, ja muihin syihin, kuten myrkytyksiin, tapaturmiin, itsemurhiin ja väkivaltaan yli kymmenkertainen verrokkeihin nähden. Alle 50-vuotiailla asunnottomilla riski kuolla muihin syihin kuin tauteihin nousi lähes 20-kertaiseksi.
– Erityisesti kaduilla ja ensisuojissa majoittuvat asunnottomat muodostavat haavoittuvan ryhmän, jolla on paljon sekä fyysisiä että psykiatrisia pitkäaikaissairauksia, kertoo tutkija Agnes Stenius-Ayoade THL:stä.
Yli puolet kuoli
Seurannan aikana yli puolet alkutilanteessa asunnottomana olleista kuoli ja seurannan lopussa heistä vain kuusi prosenttia asui itsenäisesti.
Asunnottomina oli edelleen tai jälleen viisi prosenttia ja tuetun asumisen piirissä 38 prosenttia tutkituista. Parisuhde ja lyhyt aika ensisuojassa ennusti itsenäistä asumista kymmenen vuoden jälkeen.
Psykiatrinen diagnoosi, sisältäen päihdediagnoosit, oli 78 prosentilla tutkittujen ryhmästä, kun vastaava luku verrokkiryhmässä oli 16 prosenttia. Myös fyysinen sairastavuus oli tavallisempaa ensisuojassa yöpyneillä kuin verrokeilla.
Asunnottomuutta on onnistuttu vähentämään
Stenius-Ayoaden mukaan Suomi on yksi harvoista maista, joissa asunnottomien määrää on onnistuttu vähentämään viime vuosina. Esimerkiksi vuosina 2008–2015 on toteutetut valtakunnalliset pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmat PAAVO I ja PAAVO II. Niiden aikana asuntoloita on muutettu pysyvän asumisen yksiköiksi.
– Emme kuitenkaan vielä tiedä riittävästi siitä, miten muutto pysyvään tuettuun asumiseen vaikuttaa esimerkiksi elämänlaatuun tai kuolleisuuteen, Stenius-Ayoade toteaa.
Hän painottaa sitä, että ennenaikaisten kuolemien vähentämiseksi on välttämätöntä kehittää asunnottomien ja asunnottomuusuhan alla elävien terveys-, asumis- ja sosiaalipalveluja.