Viime syksynä käynnistynyt työmarkkinakierros on mennyt pitkälti työnantajien säveltämien nuottien mukaan. Sopimukset ovat pysyneet tarkasti työmarkkinakierroksen avanneen vientiteollisuuden asettamien kustannusraamien sisällä.
STTK:laisen Ammattiliitto Pron puheenjohtajan Jorma Malisen mukaan liittokierros on ollut käytännössä ”työnantajakeskitetty sopimuskierros”.
– Työnantajapuoli toteutti omanlaisensa työmarkkinamallin kovalla keskinäisellä koordinaatiolla. Jatkossa tavoitteena pitää olla aito liittokohtainen neuvottelukierros.
Malisen mukaan sopimuskierroksen kuvaan kuuluu, että valtakunnansovittelija oli juonessa mukana. Minna Helle ilmoitti jo etukäteen, että Bulevardilta on turha tulla hakemaan muuta kuin yleistä linjaa.
Tämä ohjasi Malisen mukaan työnantajien käyttäytymistä neuvotteluissa. Valtakunnansovittelijan toimistoon on menty herkästi, koska työnantajat ovat tienneet mitä sieltä saa.
– Teknologiateollisuus löi raamin kiinni ja valtakunnansovittelija sitoi kätensä siihen. Tämä on tehnyt tästä liittokierroksesta keskitetymmän kuin yhdestäkään keskitetystä sopimuskierroksesta, Malinen sanoo.
Palkansaajapuolen koordinaatio on ollut Malisen mielestä varsin heikkoa.
– Minä olen tätä kritisoinut jo pitkään ja nyt alkaa samansuuntaisia kannanottoja tulla muistakin liitoista. Pitää istua yhteiseen pöytään ja katsoa, miten palkansaajapuoli hoitaa asiat jatkossa.
Käskemistä vai sopimista?
Malisen mielestä työnantajien suuret puheet paikallisen sopimisen puolesta ovat viimeistään nyt paljastaneet todellisen luonteensa.
– Työnantajat eivät ole halunneet oikeasti lisätä paikallista sopimista, vaan työnantajien yksipuolista määräysvaltaa.
Malisen mukaan asia kävi kirkkaasti selväksi liki kaikissa työnantajien jättämissä neuvotteluesityksissä. Pro neuvottelee työnantajien kanssa kaikkiaan noin 60 työehtosopimuksesta.
– Se, etteivät työnantajien pyrkimykset yksipuolisesta määräysvallasta toteutuneet, on iso kuva paikallisesta sopimisesta tai sopimattomuudesta tällä sopimuskierroksella.
Malisen mukaan Suomesta puuttuu edelleen oikea paikallisen sopimisen kulttuuri.
– Kulttuurin pitäisi muuttua aidosti paikallisen sopimisen suuntaan. Sopiminen on sopimista, ei yksipuolista määräysvaltaa, eikä selkävoittoja. Tämä koskee myös ay-liikettä.
”Tupoja ei enää tarvita”
Työmarkkinakierroksella pystyttiin muodostamaan yhteinen linja ilman tulopoliittista sopimusta. Tätä Kemianteollisuuden työmarkkina-asioista vastaava johtaja Jyrki Hollmḗn pitää sopimuskierroksen vahvuutena.
Hänen mukaansa yhteinen linja ei syntynyt työnantajien tiukan koordinaation ansiosta.
– Vientiteollisuuden ratkaisut olivat aitoja neuvottelutuloksia. Yksikään ei syntynyt valtakunnansovittelijalla.
Hollmḗn katsoo, että käyty sopimuskierros osoitti, että työmarkkinamalli ilman tupoa on mahdollinen.
– Seuraava sopimuskierros näyttää, onko tämä malli tullut jäädäkseen. Minä toivon että on.
Hollmḗnin mukaan työnantajien ja palkansaajien liittokoneisto on tupojen aikana nukkunut ruususenunta. Se on vasta käynnistymässä.
”Ei oikea liittokierros”
Sopimuskierroksen päänavauksen suorittaneen Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja Turja Lehtonen katsoo, ettei kyseessä ollut oikeasti liittokierros.
– Neuvottelut käytiin Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden välillä. Siinä syntyi raami, jota muut sovelsivat omilla sopimusaloillaan.
Tupoista päättyvä sopimuskierros eroaa vain siinä, ettei maan hallituksella ollut minkäänlaista roolia työmarkkinaratkaisussa, Lehtonen tuumii.
Hän pitää hyväksyttävänä, että vientialat näyttävät työmarkkinakierroksella suuntaa. Hänestä on vaikeaa nähdä, että se voisi olla julkinen tai palvelusektori.
Jos päänavaajan ja suunnannäyttäjän roolia tavoitellaan, niin Lehtosen mielestä palvelusektorilla olisi ollut täysi mahdollisuus asettua kärkeen seuraavalla sopimuskierroksella. Olisi vain pitänyt mitoittaa sopimuskausi niin, että se päättyy ennen teollisuuden sopimuksia.
– Ne eivät tätä roolia ottaneet, joten seuraavallekin sopimuskierrokselle mennään teollisuus edellä.
Parhaana mahdollisena mallina Lehtonen ei nyt toteutunutta työmarkkinakierrosta pidä. Mahdotonta ei hänen mielestään ole sekään, että keskitettyihin tulopoliittisiin ratkaisuihin vielä palattaisiin.
Työnantajat voivat Lehtosen mukaan tulla vielä järkiinsä etenkin, jos poliittiset suhdanteet muuttuvat ja maassa pitää valtaa joku muu kuin porvarihallitus.
Valtakunnansovittelijalla vahva rooli
Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön Jukon puheenjohtaja Olli Luukkainen yhtyy käsitykseen, jonka mukaan palkkakierros käytiin vientiteollisuuden raamittamissa puitteissa.
– Näin on käynyt. Se ei ole yllättävää kun katsotaan neuvottelukierroksen lähtökohtia. Joka suunnasta toitotettiin Suomen kilpailukyvyn vahvistamista.
Tärkeänä Luukkainen pitää, ettei julkinen sektori jäänyt jälkeen teollisuuden palkankorotustasosta.
– Samoihin se meni ja hyvä niin. Siihen voi olla tyytyväinen.
Toinen työmarkkinakierrosta raamittava seikka oli Luukkaisen mukaan valtakunnansovittelija. Hän ilmoitti jo varhaisessa vaiheessa, että valtakunnansovittelijan toimistosta on turha hakea yleistä linjaa korkeampaa tasoa, Luukkainen muistuttaa.
– Se on vahva ja aika raju kannanotto. Valtakunnansovittelija on toiminut teollisuuden palkkalinjan takuunaisena. Tämä on herättänyt jonkin verran keskustelua.
Palkkatasa-arvoa pitää edistää”
Palvelualojen ammattiliiton PAMin edunvalvontajohtaja Jaana Ylitalo katsoo työnantajapuolen koordinaation toteutuneen palkankorotuksissa täysin.
– Raha raamitti työnantajan ajattelua todella vahvasti yksityisten palvelualojen neuvotteluissa. Neuvottelut käytiin tiukemmissa raameissa kuin koskaan tupojen aikana.
Työehtoihin liittyvissä tekstikysymyksissä saatiin joillakin PAMin sopimusaloilla hyviä tuloksia. Tekstikysymyksissäkin ongelmia tuotti Ylitalon mielestä työnantajapuolen asettama tiukka kustannusraami.
– Kustannukset laskettiin pilkulleen EK:ssa. On hyvin erikoista työnantajapuolen koordinaatiota, että EK laskee neuvotteluissa kaiken.
Palkkakierroksen alla pyrittiin luomaan uutta työmarkkinamallia. Teollisuusvetoista hahmotelmaa arvosteltiin erityisesti palkkatasa-arvon näkökulmasta. Matalapalkkaisten naisvaltaisten alojen on vaikea pysyä mukana teollisuusvetoisessa palkkakehityksessä.
– Tarvitaan korjausliike palkkatasa-arvon suuntaan. Pitää rakentaa sellainen Suomen malli, jossa on mukana palkkatasa-arvoa edistävä elementti.
Ylitalon mukaan tällä sopimuskierroksella oli keskeistä, etteivät palkkaerot kasvaneet. Kiinni niitä ei pystytty kuromaan.
uutiskirje 
