Työpaikkakiusaaminen on koko työyhteisön ongelma

Kiusaaminen lisää sairauspoissaoloja ja mielenterveyden ongelmia. Kiusaamisella voi lisäksi olla kauaskantoisia vaikutuksia.

Tutkimusten mukaan kiusaaminen uhkaa terveyttä silloinkin, kun se on jo päättynyt eikä sitä esiinny nykyisellä työpaikalla. Myös sivustakatsojat oireilevat enemmän kuin ne, joiden työpaikalla henkistä väkivaltaa ei esiinny lainkaan.

Henkisellä väkivallalla tai työpaikkakiusaamisella tarkoitetaan työyhteisön jäseneen kohdistettua eristämistä, työn mitätöintiä, uhkaamista, selän takana puhumista tai muuta painostamista.

Kiusaamisen perisyyt eivät yksilöissä

Tutkimuksellisesti ei ole kyetty osoittamaan, että joku tietty ihmistyyppi joutuisi muita todennäköisemmin kiusatuksi. Henkilön ominaisuudet eivät selitä kiusaamista, vaan kyse on siitä mikä mahdollistaa kiusaamisen. Kyseessä on organisaation ja johtamisen ongelma, ja niinpä se on myös ratkaisun avain.

Työterveyslaitoksen johtava konsultti Susanna Kalavainen korostaa, että työpaikkakiusaamista pitäisi aina selvittää työlähtöisesti sen sijaan, että keskitytään henkilökysymyksiin.

– Jos kiusaamista ryhdytään voimakkaasti henkilöimään, vahvistetaan asetelmaa, jonka mukaan jotkut joutuvat kiusatuiksi. Jos pyrimme voimakkaasti henkilöimään kiusaajaa, on vaarassa synnyttää koston kierre.

Kalavaisen mukaan työyhteisössä alkaa syntyä ajatus, että tietyn henkilön poistumisen myötä myös ongelma katoaisi. Näin ei valitettavasti aina ole. Tilanne saattaa rauhoittua hetkeksi, mutta aktivoituu uudelleen siten, että eri henkilöt ovat ristiriitatilanteessa keskenään.

– Työpaikalla ollaan ensisijaisesti tekemässä työtä ja työ on se syy, miksi erilaiset asiantuntijat, osaajat ja toimijat ovat yhdessä kukin omina persooninaan. Kun työn vastuut, yhteiset toimintatavat ja yhteisön säännöt ovat yhteisesti jaettuja ja kaikkien tiedossa, siihen joukkoon voi mahtua monenlaisia tyyppejä ilman että heidän erityispiirteensä ovat olennaisia työn kokonaisuuden kannalta, Kalavainen selvittää.

Valitettavan moni tunnistaa työyhteisöstä sen tyypin, joka on aina ollut ikävä, joka on kaikille ilkeä, jolla on aina joku uhri, ja josta ei siksi pidä välittää. Työyhteisö on ikään kuin mukautunut hyväksymään sen, että jollakin on eri säännöt kuin muilla. Joskus epäasiallista käyttäytymistä hyväksytään säälin kautta.

– Kyse voi olla siitä, että työntekijä on kokenut vaikkapa vaikean avioeron, ja yhteisö on asettunut ymmärtämään hänen käyttäytymistään kyseisen tapauksen seurauksena. Terve työyhteisö joustaa, jos joku työntekijä on tilapäisesti hiukan poissa tolaltaan.

– Jos menetyksestä on kulunut vuosia, se ei voi olla peruste huonolle käyttäytymiselle, Kalavainen muistuttaa.

Kiusaaminen on maineriski

Lain mukaan työnantaja on vastuussa siitä, ettei työpaikalla kiusata ketään, siis syyllistytä epäasialliseen kohteluun. Laki velvoittaa työnantajaa puuttumaan asiaan ja korjaamaan tilanteen. Mikäli näin ei tapahdu asia voi edetä poliisitutkintaan työsuojelurikoksena.

Työpaikkakiusaamisen seurauksia on vaikea suoraan todentaa, mutta kiistatta on selvää, että ne lisäävät sairauspoissaoloja. Myös työntekijöiden vaihtuvuus kasvaa. Nämä seikat aiheuttavat mittavia taloudellisia menetyksiä.

Tuottavuuden lisäksi yhä useammassa työyhteisössä on ryhdytty toimiin epäasiallisen kohtelun karsimiseksi myös brändisyistä. Viihtymättömyys on maineriski.

Asia on tunnistettu ja työpaikoille on laadittu toimintaohjeita kiusaamiseen puuttumiseen. Ennaltaehkäisyyn on alettu kiinnittää huomiota ja henkiseen työsuojeluun on panostettu.

Edistyksestä huolimatta kiusaaminen ei ole vähentynyt ainakaan tuoreen vuoden 2017 työhyvinvointibarometrin ennakkotietojen mukaan. Edelleen yli 30 prosenttia haastatelluista ilmoittaa kohdanneensa työpaikkakiusaamista joskus, ja jatkuvastikin sitä ilmoittaa havainneensa kolme prosenttia vastaajista. Eniten kiusaamista esiintyy julkisen sektorin työpaikoilla, joissa 44 prosenttia on kohdannut kiusaamista.

Poimintoja haastatteluista

”Kun menin uuteen työpaikkaan minulle kerrottiin, että pomolla on ollut vaikeaa ja häntä pitää ymmärtää. Näin koko porukka oli hyväksynyt sen, että johtaja (nainen) kohteli osaa työntekijöistä kuin he olisivat likaa. Koko kuva muodostui eristämisestä, mahdollisuuksien ja työvälineiden eväämisestä, pomon ympärille järjestäytyneen klikin etuoikeuksista ja sitten niistä, joita ei edes tervehditty aamuisin. Pahimpia olivat tilanteet, joissa hän kovaan ääneen ja ilkein sanakääntein arvosteli alaisiaan asiakkaiden läsnäollessa. Yhteiset kokoukset päättyivät usein siihen, että osa lähti itkien pois.”

Nainen, 52, terveydenhuoltoala

”Minulle määrättiin perehdyttäjäksi aasialainen nainen, jonka kanssa meillä ei ollut yhteistä kieltä. Koetin tehdä työni parhaani mukaan, mutta tietämättömyyttäni tein virheitä. Kun puhuin ongelmasta esinaiselleni, hän huusi kurkku suorana, että olen varmaan poikkeuksellisen tyhmä kun en mitään opi. Hän mitätöi ja haukkui minua erittäin törkeästi muun muassa idiootiksi ja kusipääksi työtovereiden ja asiakkaiden aikana ja kävi toistuvasti suurieleisesti huutaen repimässä auki sijaamani vuoteet. Yhtenä aamuna olimme kaikki työntekijät aamun työnjaolla, jossa minulle ei annettu työtehtäviä. Kun kysyin syytä tähän, hän huusi kaikkien kuullen, että minulle ei ole töitä tänään eikä koskaan enää vaan voin poistua työpaikalta välittömästi. Tämä oli ensimmäinen oikea työpaikkani ja minulle jäi vuosiksi käsitys, että olen huono, työelämä on ihan hirveätä enkä koskaan tulisi selviämään siellä.”

Nainen, 20, siivousalan yrityksen työntekijänä hotellissa

”Kun menin uuteen työpaikkaan, vanhempi kollega otti minut silmätikukseen. Taustalla oli ilmeisesti se, että olin häntä koulutetumpi ja pätevämpi. Hän otti asiakseen valvoa työntekoani, ajankäyttöäni ja raportoida havainnoistaan koulun rehtorille. Hän levitteli minusta pahantahtoisia juoruja, joiden todisteeksi hän muun muassa kirjautui järjestelmänhaltijana henkilökohtaiselle työkoneelleni ja penkoi roskistani. Hankkimiaan yksityistietojani hän supatti työyhteisössä ja sai minut näyttämään jotenkin arveluttavalta ja epäilyttävältä. Minua alettiin hyvin nopeasti karttaa, ja ruokalassa kukaan ei istunut kanssani samaan pöytään.”

Mies, 28, alakoulun opettaja

”Lopulta työterveyslääkäri suositteli, että irtisanoisin itseni. Niin tein. Viimeinen työpäivä muistutti lasten kahvikutsuleikkejä. Työpaikalla oli tapana viettää läksiäisiä lyhyidenkin sijaisuuksien päätteeksi. Halusin lähteä nätisti ja ilmoitin juhlatoimikunnan vastaavalle tarjoavani kakkukahvit. Kun olin levitellyt leipomukseni taukotilaan yhteisen kahvitauon ajaksi kukaan ei saapunut paikalle. Istuin yksin pullineni ja kahveineni odottamassa kollegoita heittämään hyvästejä. Kun ihmettelin asiaa juhlatoimikunnan vastaavalle hän lopulta kierrellen ja kaarrellen kertoi, että esimies oli lähettänyt sähköpostin koko yhteisölle (minua lukuunottamatta) ja ilmoittanut, ettei kyseiseen kahvihetkeen saa osallistua työajalla.”

Nainen, 48, sosiaaliala

”Lähiesimies huusi minulle ja kehotti minua pitämään turpani kiinni, kun puhuin tiimin kokouksissa. Hän siirteli systemaattisesti kokousten pitopaikkaa viime hetkellä kertomatta minulle asiasta. Minun olisi virkani puolesta pitänyt olla kokouksissa, ja poissaoloistani hän kertoi pomollemme, joka hankki minulle varoituksen työtehtävien laiminlyömisestä. Esimiehemme ei mitenkään puuttunut lähiesimieheni jatkuvaan epäasialliseen kohteluun vaan pikemminkin liittoutui tämän kanssa, koska lähiesimies liehitteli ja imarteli pomoa jatkuvasti. Muut työtoverit sanoivat, että mies nyt vaan on tommonen, ei siitä kannata välittää.”

Nainen, 36, seurakunnan nuorisotyö

”Esimies kiusasi minua pitkään ja siirsi minut tekemään vaatimattomampia työtehtäviä. Minulle ei järjestynyt tärkeitä päivityksiä työssäni vaadittaviin tietokoneohjelmiin, ja minulta evättiin tyystin pääsy koulutuksiin. Työterveyslääkäri ei halunnut ryhtyä hoitamaan asiaani koska ’siinä työpaikassahan nyt aina kiusataan jotain ei se siitä miksikään muutu’. Olin yhteydessä työsuojelupiiriin, josta minua kehotettiin olemaan yhteydessä työsuojeluvaltuutettuun ja vaatimaan kolmikantaneuvotteluja. Työsuojeluvaltuutettu oli äitiyslomalla eikä hänelle ollut valittu tuuraajaa. Vaatimukseni johti siihen, että pomo teki minusta ilmoituksen työsuojelupiiriin ja lopulta asiaa alettiinkin tutkia siitä näkökulmasta, että minä olin kiusaaja, jota työtoverit pelkäävät.”

Nainen 42, toimistotyö järjestössä