Päähenkilö on nimeltään Gharam Alhussin. Elokuvaohjaaja Raed Zeno tapasi hänet ensimmäistä kertaa Libanonin pääkaupungissa Beirutissa. Molemmat olivat tulleet sinne kotimaastaan Syyriasta etsimään vapautta.
Zeno löysi Alhussinista naisen, jonka tarinan halusi kertoa. Kovia kokeneen, mutta haaveitaan toteuttavan, itsenäisen naisen.
Alhussinin tarinan alku on synkkä – ja valitettavan tyypillinen syyrialaisnaisen elämässä. Lapsuuteen kuuluivat kurittava isä ja velvollisuus huolehtia sisaruksista.
Syyriassa ei voi elää tavallista elämää, sillä sota näkyy joka puolella.
Alhussin avioitui nuorena, koska ajatteli siten saavansa omaa tilaa ja vapautta. Aviomies oli kuitenkin väkivaltainen. Koska mies ei suostunut eroamaan, Alhussin pakeni Beirutiin. Siellä hän alkoi luoda uraa mallina.
– Hän halusi tehdä asioita, joita rakastaa. Syyriassa naisen on hyvin vaikeaa olla vapaa ja elää tavallista elämää. Tämän haluan elokuvassani näyttää, Raed Zeno aloittaa.
Sama teema kaikessa tekemisessä
Elokuvaohjaaja korostaa, että haluaa kaikessa taiteellisessa työssään murentaa miesten määräävää asemaa sekä vahvistaa naisia. Hän ajaa sitä, että jokaisella olisi sukupuolesta huolimatta mahdollisuus elää vapaasti.
– Kaikki elokuvat, jotka olen tähän mennessä tehnyt ja kaikki elokuvat, jotka tulevaisuudessa teen, tähtäävät samaan.
Viime vuoden lopulla ilmestynyt dokumentti Al Mafroud kertoo naisten roolin muuttumisesta Syyrian sodan seurauksena. Ääneen pääsee esimerkiksi Syyriasta Libanoniin paennut nainen. Syyriassa nainen keskittyi lasten- ja kodinhoitoon, mutta Libanonissa hän johtaa epävirallista pakolaisleiriä.
Dokumentti oli tilaustyö libanonilaiselle järjestölle ja sen rahoitti Euroopan unioni.
– Sota ei muuta sukupuolirooleja, vain tiedon lisääntyminen muuttaa. Uusi sukupolvi käyttää sosiaalista mediaa ja kuulee muitakin kuin isiensä kertomia tarinoita. Muutos tapahtuu tiedon, ei sodan, ansiosta, Zeno haluaa kuitenkin painottaa.
Pelot estävät puhumasta
Zeno on ollut mukana myös muiden tuotannoissa. Yksi mielenkiintoinen editointityö oli Sandra Madin käsikirjoittama ja ohjaama Saken. Dokumentin päähenkilö on entinen Palestiinan vapaustaistelija. Mies on halvaantunut tarkka-ampujan luodista. Häntä hoitaa egyptiläinen mies, ja viisitoistavuotisen hoitosuhteen aikana kaksikosta on tullut myös läheiset ystävät.
Arabiyhteiskunnissa vallitsevien sukupuoliroolien kyseenalaistajaa ei useinkaan haluta kuunnella. Jos Zeno sanoo ääneen esimerkiksi sen, että yhtä hyvin naisilla voisi olla monta miestä kuin miehillä voi olla monta naista, keskustelukumppani suuttuu helposti. Ohjaaja on yrittänyt tehdä tasa-arvoon liittyviä haastatteluja myös Syyriassa, mutta ihmiset säikähtävät nähdessään hänet ja kameran.
– Ihmisiä, jotka ilmaisevat ajatuksiaan, kuten minä nyt teen, on harvassa.
Puhumattomuus juontuu pitkälti pelon ilmapiiristä.
– Elämme pelon alla lapsuudesta saakka; kaikki on pidettävä salassa. Pelkäät isääsi ja naapuriasi, pelkäät hallitusta.
– En hyväksy tätä enää, on todella vahingollista elää pelossa, Zeno sanoo.
Pilkahduksia mutkattomasta arjesta
Gharam Alhussinin Beirutista hakema vapaus jäi lyhyeksi. Hän tuki Syyrian vuoden 2011 kansannousua kirjoituksillaan sosiaalisessa mediassa. Samoihin aikoihin hän rakastui.
Kun ilmeni, että mies kannatti väkivaltaista vallankumousta, Alhussin halusi jättää tämän. Se ei miehen suunnitelmiin sopinut.
Zenolle on kerrottu eroon kytkeytyvistä tapahtumista, kuten ammuskelusta, jonka seurauksena Alhussin vangittiin.
– Hänen elämänsä oli jälleen miesten tuhoama, elokuvaohjaaja sanoo.
Alhussin joutui vankilaan puoleksitoista vuodeksi, jonka jälkeen hänet todettiin syyttömäksi ja vapautettiin.
– Kuvasin häntä, kun hän pääsi vankilasta. Kuvasin myös, kun hän luki minulle vapautuspäätöksensä.
Alhussin yritti aloittaa elämän vielä kertaalleen Beirutissa. Zenon elokuvassa hän antaa ystävineen kadulla ohikulkijoille halauksia. Nainen nähdään myös kotonaan kokkaamassa ja käymässä merenrannalla. Hän ei kuitenkaan onnistunut saamaan viisumia, ja hänen täytyi poistua maasta.
Yhdessä elokuvan kohtauksessa Alhussin on lentokentällä tietämättä tuleeko koskaan takaisin Libanoniin.
Vapaus haaveena – myös itselle
Raed Zeno joutuu taistelemaan myös oman vapautensa eteen. Hän muutti Libanoniin, kun elämä kotimaassa kävi sodan takia mahdottomaksi.
– Syyriassa ei voi elää tavallista elämää, sillä sota näkyy joka puolella. Sähköä ja vettä ei esimerkiksi ole riittävästi kaikille. Ja teetpä taiteilijana mitä tahansa, esimerkiksi kuvaat, sinua aletaan epäillä.
Libanonissa Zenolla on vapaus ottaa esille tärkeiksi kokemiaan aiheita. Viime vuoden lopulla hän piti näyttelyn, jossa käsitteli lapsiavioliittoa ja perheväkivaltaa lyijykynätöin ja installaatioin. Esillä oli sänky, sängyssä peili ja peilissä videoteos, jossa avioitunut nainen kertoi tuntemuksistaan. Ihmisten kuunnellessa naista, he näkivät omat kasvonsa.
– Vaikeus on se, että olen syyrialainen. En saa työskennellä Libanonissa ilman jatkuvaa paperisotaa. Olen kärsinyt tästä jo kauan, mutta jotenkin selviän, Zeno sanoo.
Gharam Alhussin puolestaan asuu nykyisin Malesiassa. Malesia oli toinen niistä valtiosta, jotka suostuivat ottamaan syyrialaisnaisen vastaan. Siellä Alhussin on, kaiken jälkeen, löytänyt töitä mallina.
– Hän on vahva nainen. Puhuessani hänestä, puhun arabiyhteiskunnista. Haluan kertoa, kuinka hän kaikkien kamppailujen jälkeen selvisi.
Alhussinista on myös tullut kuuluisa, sillä hän on saanut tunnustusta kansainvälisissä kauneuskilpailuissa. Zeno on menestyksestä mielissään.
– Hän seuraa unelmiaan. Jos teen hyvän elokuvan, saatan vaikuttaa ihmisten ajatteluun. Uskon muutokseen, mutta muutos vie aikaa.
[digilehti pvm=20180525 sivu=22]
uutiskirje 