SDP avasi vaalikampanjansa viime viikonloppuna puhumalla muun muassa tilastojen takana olevasta eriarvoisuuden kasvusta. Reaktio oli voimakas. Etenkin Twitterissä vyörytettiin tilastoja, joiden mukaan eriarvoisuus nimenomaan ei ole kasvanut tällä vaalikaudella. Oletettavissa on, että tämä on myös oikeiston taktiikka tulevissa vaalikeskusteluissa: kun gini-kertoimessa ei ole tapahtunut mainittavia muutoksia, ei eriarvoisuus ole kasvanut.
Eriarvoisuutta voidaan havainnoida tilastoilla, mutta myös niiden takana olevilla tiedoilla.
Jälkimmäisestä esimerkki ovat seurakuntien ja muiden ruokajakelua harjoittavien toimijoiden tiedot siitä, että leipäjonot ovat ennätyspitkiä. Tai se, että kouluruokaa syödään maanantaisin viikonlopun jälkeen enemmän kuin muina päivinä, koska nälkä on kova.
Tilastot taas kertovat, että ulosottoon päätyvien terveydenhoitolaskujen määrässä tapahtui hyppäys vuonna 2016, jolloin Sipilän hallitus korotti terveyskeskus- ja sairaalamaksujen enimmäismääriä jopa 27,5 prosenttia. Samana vuonna lisääntyi niiden määrä, jotka pelkäävät ruuan loppumista ja tinkivät lääkeostoistaan rahan puutteen takia.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi tiistaina ajantasaisinta tietoa eriarvoisuudesta kirjassa Suomalaisten hyvinvointi 2018.
Poimintoja suoraan tilastoista, ei niiden takaa:
Suhteellinen köyhyysaste laski vuoteen 2015 asti ja nousi sen jälkeen hieman. Työttömien köyhyysaste on noussut yhtäjaksoisesti vuodesta 2015. Köyhimpään ryhmään kuuluva mies kuolee 10,6 vuotta nuorempana kuin rikkaimpaan ryhmään kuuluva.
Heikommin koulutetut käyttävät vähemmän lääkäripalveluja kuin hyvin koulutetut. Luottamus sosiaalipalveluiden saatavuuteen on heikentynyt viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Osalle esteenä ovat korkeat asiakasmaksut.
Näiden tilastojen valmistumisen jälkeen hallitus esittää asiakasmaksujen maksukaton roimaa korottamista. Useiden perusturvaetuuksien indeksijäädytys jatkuu.
Maanantaina julkaistussa kansliapäälliköiden Mahdollisuudet Suomelle -raportissa lueteltiin eriarvoisuutta olevan ”esimerkiksi sosioekonomisten ryhmien, sukupuolten, valtaväestön ja vähemmistöjen sekä maantieteellisten alueiden välillä”.
Eriarvoisuus ja sen kasaantuminen on laajasti vaikuttava ja moniulotteinen yhteiskunnallinen ongelma, joka vähentää kaikkia inhimillisiä voimavaroja, heikentää talouskasvua ja horjuttaa yhteiskunnan vakautta, kansliapäälliköt jatkoivat.
Kyseessä on siis aito ongelma, joka ei viisastelulla ja irvailuilla katoa. Ei ole liioiteltua sanoa, että se on ongelmista suurin.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
uutiskirje 
