Valokuvaaja Pekka Pajuvirta kuoli 74-vuotiaana sairauskohtaukseen kotonaan Vantaalla 9. helmikuuta. Hän oli syntynyt 27. marraskuuta 1944 Helsingissä.
Pajuvirta tunnetaan ennen muuta ammattinsa osaavana Kansan Uutisten valokuvaajana, mutta hän oli paljon muutakin. Hän ehti palvella lehteä lähes 40 vuotta, ennen kuin joutui säästötoimien uhriksi 2005 pari vuotta ennen eläkkeelle siirtymistään.
Pajuvirta ei kuitenkaan jäänyt lepäilemään laakereillaan, vaan vietti aktiivisen ”kolmannen elämän”.
Kulttuuritalo oli hänelle tärkeä paikka, nuorena kuin toinen koti. Elokuva- ja valokuvakerhoista Pajuvirta sai alle 18-vuotiaana kuvaamisen kipinän. Innostus johti siihen, että kuvaamisesta tuli hänelle myös ammatti.
Pajuvirta ehti ennen Kansan Uutisiin siirtymistään toimia jonkin aikaa kameroita myyvänä kaupparatsuna sekä pitää pari vuotta studiota Helsingin Bulevardilla. Siellä hän erikoistui henkilökuvaukseen ja mainoskuviin.
Pajuvirta olikin parhaimmillaan henkilökuvien ottajana. Hänellä oli oma tyyli ja tarkka silmä, jonka huomaa vaikkapa vertaamalla hänen arkistokuviaan muiden valokuvaajien töihin.
Pajuvirralta jäi valtava määrä negatiiveja, joilta löytyy läpileikkaus Suomen historiaan viideltä vuosikymmeneltä. Negojen luettelointi taitaa kuitenkin olla tekemätön paikka nyt, kun häntä ei enää ole.
Pajuvirta hyväksyttiin 1972 opiskelemaan elokuvaohjaajan linjalle Moskovaan. Hän oli tuolloin pienen pojan yksinhuoltaja. Vaikeassa valintatilanteessa hän joutui luopumaan Moskovan lähdöstä, koska poika ei olisi päässyt mukaan.
Pajuvirta mietti usein jälkeenpäin, että millainen elokuvien ohjaaja hänestä olisi voinutkaan tulla venäläisten huippuohjaajien ohjauksessa.
Elokuvien teko pysyi kuitenkin Pajuvirran harrastuksena. Ensimmäisen dokumenttielokuvansa hän teki vantaalaisen Puistokulman järjestötalon rakentamisesta. Vahva dokumentti on myös kommunistijohtaja Aarne Saarisesta kertova Kivimies. Dokumentti syntyi myös Kansan Uutisista.
Arvostetuin Pajuvirran tuottamista elokuvista on 1980 ensi-iltaan tullut draamadokumentti Espanjankävijät, joka kertoo Espanjan sisällissodassa 1930-luvun lopulla tasavaltalaisten joukoissa taistelleista suomalaisista vapaaehtoisista. Espanjankävijät on esitetty kahdesti tv:ssä.
Pajuvirran kontaktit elokuvan tekijöihin säilyivät läpi elämän. Vapaana ryhmänä toimiva Teatteri Kultsa oli tärkeä harrastuskohde Pajuvirralle.
Vanhojen kontaktien ja teatteriharrastuksensa myötä hän sai pikkurooleja useissa elokuvissa ja joissakin tv-sarjoissa.
Pajuvirta vilahtelee valkokankaalla muun muassa elokuvissa Kutsumus, Risto Räppääjä, 8 päivää ensi-iltaan, Paholaisen tytär, Georg Ots -rakkaani, Kalevala – Uusi aika, Tulennielijä ja Lipton Cockton.
Hän oli mukana myös monissa Spede Pasasen elokuvissa, joista Speedy Gonzalesissa hänen roolihahmonsa ampuu Speedynä esiintynyttä Spedeä arvattavine seurauksin.
Pajuvirran oma suosikki oli musiikkivideo jossa hän pääsi tekemään yhteistyötä nuorten miesten kanssa ja sai itse luoda roolihahmoaan.
Ystävät tunsivat Pajuvirran sosiaalisena ja lämminsydämisenä ihmisenä. Hän oli aina valmis auttamaan muita. Toki löytyi hänestä toinenkin puoli. Temperamentti kuohahti, jos hän koki tulleensa väärin kohdelluksi.
Pajuvirta kutsui vuosittain ystäviään kesäkuun lopulla Pekan päiville. Viime kesänä hän oli todennut ehkä enteellisesti, että ne ovat nyt sitten viimeiset Pekan päivät.
Viime vuosina Pajuvirta harrasti matkailua. Monet Euroopan maat tulivat tutuiksi matkoilla, jotka hän teki 21 vuotta yhteiselämää viettäneen puolisonsa Hannele Peltosen kanssa. Näiltä matkoilta on tietysti laskematon määrä niin kuvia kuin videoitakin.
Pekka Pajuvirtaa jäivät suremaan puolison lisäksi hänen kaksi lastaan, yksi lapsenlapsi, sukulaiset sekä suuri ystävien joukko.
Jouko Joentausta
Kirjoittaja on entinen työtoveri
lehti 