Tavallinen on tänä päivänä radikaalia.
Sitä minä olen tässä miettinyt, vaalitapahtumasta toiseen täällä selkosilla ajellessa.
Kun moni tuntuu vastaavaan pelkoon vihalla, on vasemmiston viesti poikkeuksellinen: onni kuuluu kaikille, ihmisyys on jakamaton.
Kun moni tuntuu vastaavaan pelkoon vihalla, on vasemmiston viesti poikkeuksellinen: onni kuuluu kaikille, ihmisyys on jakamaton.
”Kaikille” on tänä päivänä radikaali viesti – kyllä kai nyt jotakuta kuuluu kurittaa? Oikeisto kepittää työttömiä ja pienituloisia, äärioikeisto väärän värisiä. Maaseudulla koetaan, että vihreät haluavat kaikkien muuttavan kaupunkiin, ja konservatiivisille moraalinvartijoille tärkeintä on edelleen paheksua muiden yksityistä elämää.
Tuolla turuilla ja toreilla kiertäessä on tuntunut, että vasemmiston viesti onkin aika radikaali. Itse en kuulu kirkkoon, mutta meidän viestissämme on jotain armollista: sinun ei tarvitse olla yhtään minkäänlainen, jotta me puolustamme myös sinua.
Jokaisella pitäisi olla koti. Jokaisella on oikeus tehdä työtä ja elää sillä työllään. Yksikään lapsi ei ole itse syypää siihen, että lähtökohdat ovat joskus epäreilut. Kukaan ei pyydä syntyä sodan tai konfliktin keskelle. Jokainen vanhenee; elämä saattaa yllättää sairaudella, onnettomuudella tai kriiseillä meidät jokaisen.
On hieno tavoite, että kaikista pidetään huolta.
Tässä kohtaa vaalikampanjaa kannattaa hengittää syvään. Meidän viestimme on aito. Onko tässä ajassa – tai koskaan – mitään tärkeämpää, kuin puolustaa oikeudenmukaisuutta, demokratiaa, oikeusvaltiota ja tasa-arvoa? Sivistystä, koulutusta, hoivaa ja huolenpitoa?
Ei voi olla väärin vaatia elinkelpoista planeettaa vielä tulevillekin sukupolville. On oikein laittaa veronkierto, harmaa talous, hyväksikäyttö ja ahneus kuriin.
Suurin kaikista on rakkaus, vaikka se meinaa välillä kirkonmiehiltäkin unohtua.
Tällä mennään, pystypäin.
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen.
uutiskirje 
