Eduskuntavaalien jälkeisillä kesägallupeilla on lähinnä viihdearvoa. Sen enempää uusi hallitus kuin uusi oppositiokaan eivät ole ehtineet tehdä todellisuudessa mitään, joten kannatusmuutokset perustuvat tunnelmointiin, eivät asioihin.
Valitettavasti mikään ei takaa, etteikö tunnelmointi ratkaisisi jatkossakin. Onnistuuhan perussuomalaiset pitämään edelleen yllä kriisitunnelmaa maahanmuutosta, vaikka vuodesta 2015 on neljä vuotta ja turvapaikanhakijoiden määrä normalisoitunut ajat sitten. Perussuomalaiset onkin kesän mielipidemittauksissa noussut selvästi suurimmaksi puolueeksi.
Perussuomalaisten nousu on pantu merkille muissa puolueissa. Kokoomuksesta toivottiin jo keväällä hallitusyhteistyötä sen kanssa ja suljettiin ehdottomasti vain vasemmistoliitto pois mahdollisten kumppaneiden joukosta.
Viime viikolla keskustan johtoon pyrkivä elinkeinoministeri Katri Kulmuni sanoi Uuden Suomen haastattelussa pitävänsä hallitusyhteistyötä mahdollisena, vaikka perussuomalaisten taustalla voi hänen mukaansa olla ”pimeitä voimia”.
Suunnanmuutos on merkittävä. Kaksi vuotta sitten kokoomus ja keskusta torjuivat hallitusyhteistyön perussuomalaisten kanssa Jussi Halla-ahon noustua puolueen johtoon. Ne vetosivat arvopohjaan. Tämän jälkeen perussuomalaisten arvot ovat vain koventuneet ja uudessa eduskuntaryhmässä on entisten jatkeeksi lisää tuomion saaneita henkilöitä.
Kokoomuksesta ja keskustasta tulleet avaukset ovat äärioikeiston normalisointia. Takki on kääntynyt kahdessa vuodessa. Niiden arvot ovat muuttuneet, ei perussuomalaisten.
Kesän aikana on kiistelty siitä, onko perussuomalaiset äärioikeistolainen puolue. Omasta mielestään se ei ole, mutta tutkija Oula Silvennoinen on pätevästi osoittanut, että kyllä se sitä on. Äärioikeiston tunnusmerkkeihin kuuluvat muun muassa antiliberalismi sekä vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ihanteiden torjunta. Kaikkea tätä perussuomalaiset toitottavat sosiaalisessa mediassa päivästä toiseen ilman mitään kesätaukoja.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
lehti 