Äskettäin uutisissa kerrottiin, että Suomeen hankitaan parit korvetit muutamalla kymmenellä miljardilla. Hyvä niin. Vielä voidaan ylimääräiset paremmille päiville pyrkijät upottaa Välimereen, mutta kuka tietää vaikka olisivat ilman korvetteja kohta meidän oville koputtelemassa.
Voi olla, että oli korvetteja tahi ei, niin kansakunta kuitenkin häviää. Naiset jo välttelevät ikäviä synnytys- ja lastenhoitohommia ja ovat mieluummin tasa-arvoisia dosentteja ja tutkivat, onko narratiivin analyysi jo muodostunut paradigmaksi, joka on postmoderninen tapa diskurssin kautta tulkita semanttisia konteksteja. (lainaus Lasse Lehtiseltä).
Katsoin urheiluruudunkin. Näytettiin eläinrääkkäystä, lajia, jossa ihmiset pakottivat koiraparkoja mahdottomin temppuihin. Homma on koiranomistajille ihan elannon tuottava ammatti.
Seuraavaksi ajettiin rallia. Katsojien harmiksi ei yhtään kolaria tai ulosajoa sattunut. Kaikki katsojat ja kuskit selvisivät hengissä. Usein jotakin sattuu, ja se tekee lajista kiinnostavan. Viihdyttävä kuolonkolari silloin tällöin pitää katsojat virkeinä ja lajin hengissä. Ammatin valinneet ovat tämän option hyväksyneet.
Oli uutisissa sosiaalipolitiikkaakin. Kerrottiin että kaikkein köyhimmille eläkeläisille aletaan maksaa 20 euroa enemmän eläkettä kuukaudessa. Siitä sietää riemuita. Vanhoilla ja köyhillä kun on välillä tarve käydä lääkärissäkin.
Tsekkasin netissä erikoislääkäreitten palkkioita. Eivät kehtaa reppanat velottaa enempää tunnissa kuin vähän yli köyhän eläkkeensaajan kuukausieläkkeen. Lääkärit ovatkin jakaneet tuntinsa kymmenminuuttisiksi. Näin pääsevät köyhemmätkin joskus vilauttamaan remppojaan. Vaikka vaiva ei selviäisikään, niin voi tuudittautua turvallisuuden tunteeseen, että katsottu on.
Ja nythän mummokin pääsee kakskymppisellään kerran kahdessa vuodessa ottamaan pienen paikan hampaisiinsa kunnallisessa hammashoitolassa.
Tuleeko jollekulle mieleen, etten ole tyytyväinen tähän hyvinvointiyhteiskuntaan. En olekaan. Ihme-pöpilä koko vapaa demokratia. Meikäläisen kaavailema Itä-Suomen demokraattinen tasavalta ottaisi mallia oikeasta pöpilästä, jossa asiat hoidettiin fiksusti.
Seilin saaren mielisairaalan meininkiä olen aina ihaillut. Jotkut tosin väittävät, että siellä ihmispolot saivat kitua yksinäisinä muusta maailmasta eristettynä. Miten niin?
Kun luen elämänmenosta saarella, en voi muuta kuin kadehtia. Kaikilla oli turvallinen olo, varma toimeentulo, laadukas hoito ajan mahdollisuuksien mukaan. Jokaiselle osoitettiin työtä halun ja kykyjen mukaan. Työ oli mielekästä, koska tuotettiin ruokaa ja palveluja omiin tarpeisiin. Ympärillä pauhasi alati muuttuva meri ja ihana koskematon saaristoluonto. Vertaistukea ja hoivaajia oli lähellä.
Siinä malli Itä-Suomen demokraattiselle tasavallalle. Rahan käytöstä olisi kokonaan luovuttu, koska raha mittaa vain ihmisen itsekkyyttä ja keinottelutaitoa, ei työn hyödyllisyyttä. Kansalaisilla olisi velvollisuus osallistua välttämättömään tuotantoon ja sen perusteella oikeus perustarpeitten tyydyttämiseen. On arvioitu, että tarpeellinen tuotanto (asuminen, ravinto, terveys) hoituisi muutaman tunnin työpäivillä.
Muuhun rillumareihin voitaisiin osallistua vapaa-aikana – ellei se olisi luontoa saastuttavaa. Itä-Suomen demokratian asukkaat liikkuisivat mukavissa Suomi-verkkareissa ja Suomi-toppapuvuissa. Kaikki viinan ja tupakan myyjät ja valmistajat olisi tuomittu sarjamurhaajina elinkautiseen.
Kirjoittaja on köyhä eläkeläinen Kylmäkoskelta.
lehti 