Tuore tutkimus vihapuheesta herättää kysymään, miten vihapuhe vaikuttaa yhteiskunnalliseen luottamukseen ja avoimuuteen.
Vihapuheen pelossa vaietaan vihapuheille herkistävistä asioista, väistellään tuntemattomia ihmisiä ja kuplaudutaan. Tutkijat, poliitikot, poliisit ja muut viranomaiset joutuvat herkästi maalittamisen kohteeksi. Erityisen herkkä aihe on maahanmuutto.
Vihapuhe on sukupuolittunutta. Kohteena on nainen miestä useammin, ja vihapuheen lietsoja on mies naista useammin.
Tutkijat ovat analysoineet 375 000 maalis-elokuun aikana poliitikoille lähetettyä Twitter-viestiä. Näistä poliitikoille kohdistettuja vihaviestejä oli 5 500, jotka lähetettiin noin 2 200 tililtä.
Hätkähdyttävää on, että suhteellisen pieni joukko, vain 200 ihmistä, terrorisoi vihaviesteillään lähettämällä niistä puolet. Osa vihan lietsojista on verkostoitunut, mikä kertoo viestien tarkoitushakuisuudesta.
Poliitikot kokevat, että osa vihaviesteistä on harkitsemattomia ja osa taas tavoitteellisia. Vihapuhe on heikentänyt puolella kuntapäättäjistä luottamusta tuntemattomiin ihmisiin.
Luottamuspula on molemminpuolista. Suuri joukko kansalaisista kokee poliitikot epäluotettaviksi. Luottamuspula syvenee poliitikkojen ja kansalaisten välillä, jos kehitys jatkuu nykyisellään.
On erittäin tärkeää, että valmisteilla oleva lainsäädäntö viranomaisten maalittamisesta saadaan pikaisesti voimaan. Se ei ratkaise luottamuspulaa, mutta osoittaa päättäjien ottavan vihapuheen vakavasti.
Populististen puolueiden imussa rantautunut luottamuspula muistuttaa aggressiivista syöpää. Se leviää instituutiosta toiseen. Kohteeksi joutuvat kaikki demokraattisen yhteiskunnan kannalta olennaiset instituutiot.
Vihapuheen levittäjät kyseenalaistavat demokraattisesti valitut päättäjät, oikeuslaitoksen ja poliisin eliitin edustajina. Myös perinteinen media joutuu häikäilemättömien valhemediasyytösten kohteeksi.
Suomessa ilmiö näkyy esimerkiksi poliisiin, yhteen arvostetuimmista instituutioista, kohdistuvana vihan kasvuna.
sirpa.puhakka@kansanuutiset.fi
uutiskirje 
