Kirjailija ja toimittaja Seppo Tuisku on kuollut, kertoo Helsingin Sanomat.
Tuiskun nimellä on pysyvä paikka suomalaisen populaarikulttuurin historiassa. Hän sai vuonna 1968 johdettavakseen saksalaisen jännityslukemiston Jerry Cotton. Lehdissä seikkailivat FBI:n agentit Jerry Cotton, Phil Decker ja ”viimeinen lahjomaton” Neville.
Jerry Cottonia alettiin julkaista Suomessa jo vuonna 1961. Tuisku suomalaisti lehden ja teki siitä kansankulttuuria.
Ennen kuin gangsteri ehti suoristaa rintamansa eli aseensa ja ruhonsa, minä änkesin vähän nopeammin kuin pikkujoulusta konttaava juhlija hänen kimppuunsa. Smith & Wesson oli yhä oikein päin kädessäni. Saman tien sen piippu oli kiinni naapurin nenässä.
– Irti koopeestä, tai tuli hooällää – haudan lepoa.
Tyylinäyte on Jerry Cotton -lehden vuoden 1974 viimeisestä numerosta Kilisee, kilisee kalterit. Samanlaista ilotulitusta Tuisku kirjoitti noin neljäänkymmeneen tarinaan.
Jerry Cottonia lukivat nekin, joiden käsissä mikään muu kirjallisuus ei pahemmin kulunut. Cottonit myös jättivät pysyvän muistijäljen pariin miessukupolveen. Käykää vaikka katsomassa, mikä kuhina syntyy torilla vanhojen kirjojen kauppiaan ympärille, kun myytävänä on klassisten vuosien Cottoneita.
Jerry Cottonin suomalaistaessaan Seppo Tuisku vähensi tarinoista väkivaltaa ja toi tilalle rutkasti hurttia huumoria sekä kumma kyllä myös hivenen yhteiskuntakritiikkiä G-miehistä kertoviin juttuihin. Parhaimmillaan noin 40 000 kappaleen levikillään Jerry Cotton oli 1970-luvulla Suomen suurimpia työväenlehtiä.
Kulttuuriväki nyrpisteli, mutta kansa – no, lähinnä miehet – rakastivat sepänsällin seikkailuja. Poikkeuksen parempien piirien suhtautumisessa teki akateemikko Matti Kuusi, joka ehdotti Jerry Cottonille suomalaisen työn palkintoa.
Kirjoittamisen lopetettuaan Tuisku piti tiukasti ohjia käsissään, että tyyli säilyi yhtenäisenä myös avustajien töissä. Nykyään tunnetuin heistä on dekkarikirjailija Tapani Bagge.
Kansan Uutisten haastattelussa vuonna 1989 Tuisku ja Bagge pitivät Jerry Cottonia hyvänä tapana asennemuokkaukseen. Kun saksalaisissa tarinoissa oli rasismia ja kylmän sodan henkeä, niin suomalaisten käsissä Jerry otti kantaa päinvastaiseen suuntaan.
uutiskirje 