Suomessa on peltoa 23 miljoonaa hehtaaria. Siitä on maatalouskäytössä noin kaksi miljoonaa hehtaaria. Parikymmentä miljoonaa hehtaaria olisi käytettävissä energiantuotantoon, mikäli haluttaisiin siirtyä kotimaiseen uusiutuvaan energiaan.
Suomessa voitaisiin tuottaa peltobioenergiaa 12–22 terawattituntia, mutta tuotos on nyt vain 0,5 TWh. Käytännössä peltoenergia näyttää jäävän käyttämättä. Pellon merkitystä voidaan arvioida, kun tiedetään, että suuren ydinvoimalan vuosituotanto on 15 terawattituntia.
Pellot ovat viljelijöiden omistuksessa, joten peltoenergian käyttöönotto tukisi tuen tarpeessa olevaa viljelijää. Meillä on esimerkkejä tiloilta, jotka ovat vahvistaneet talouttaan biokaasun tuotannolla. Nivalainen viljelijä osti biokaasujärjestelmän Joensuun yliopistolta parikymmentä vuotta sitten. Tila on ollut pitkään biokaasusta kiinnostuneen väen käyntikohteena.
Kolmannes autokannastamme voisi liikkua pellon energialla.
Pellon merkityksestä energiantuottajana kertoo, että kolmannes autokannastamme voisi liikkua pellon energialla. Monissa Euroopan kaupungeissa linja-autoliikenne toimii biokaasulla. Tällainen tilanne on Itävallassa, Saksassa ja Ruotsissakin.
Meillä Suomessa ei olla näin pitkällä, vaikka siihen suuntaan ollaan menossa, vauhti on vain meillä kovin hidasta. Meillä kaasutetaan jonkin verran kunnallisjätteitä, mutta kokonaisuutena toiminta on vähäisempää kuin esimerkiksi Ruotsissa.
Uusiutuvan energian käytössä Suomi on Ruotsin kanssa Euroopan kärkimaita. Meillä tämä asema on saavutettu uusiutuvalla puulla, joka on öljyn ohella eniten käytetty polttoaine. Puun osuus on 24 prosenttia, öljyn 25 prosenttia, ja perässä tulee hiili 9 prosentilla.
Peltoenergian käyttöönottoa estää fossiilisen energian, öljyn ja hiilen maahantuonti ja käyttö. Pellon edelle on kiilannut myös ydinenergia, jolla tuotetaan 25 prosenttia sähköstä.
Uusiutuvassa ja päästöttömässä energiassa on maailman tulevaisuus, sikäli kun tämä yhteinen koti aiotaan pitää asumiskelpoisena. Pellosta saamme käyttämämme viljatuotteet ja eläinten rehut ja eläimistä maidon ja lihan. Tällä käytännöllä on jatkuvuus, eikä päättymistä näy. Mikäli peltoon perustuvasta ruuantuotannosta luovutaan, loppu on hyvinkin lähellä.
Luonnonvarakeskus, Luke, on kehottanut huolehtimaan omasta ruuantuotannosta, sillä kymmenen vuoden kuluttua ei ruokaa saa ostaa mistään. Ilmastonmuutos heikentää viljelyolosuhteita kuivuudella ja mannerjäätikön sulamisvesillä. Matalat Pohjanlahden rantapellot täyttyvät vedellä ja viljelyalueet supistuvat. Luken mukaan ruuan kansainvälinen kauppa loppuu, ja siellä missä ei ole huolehdittu omasta tuotannosta, seuraavat nälänhätä ja nälkäkuolemat.
Fossiiliset polttoaineet ovat suosiossa, ja ne saavat korkeimman kansallisen tuen. Nyt pitäisi muistaa, että ne ovat loppuvia luonnonvaroja ja harvinaisia jo tämän vuosisadan lopulla. Pellot pitävät pintansa ja huolehtivat meistä hamaan kaukaiseen tulevaisuuteen saakka.
Erkki Raudaskoski
Rovaniemi
uutiskirje 
