Pakolaistilanne Turkin ja Kreikan rajalla on herättänyt jälleen keskustelua tarpeesta kehittää Euroopan unionin turvapaikkapolitiikkaa. Kreikka ilmoitti maaliskuun alussa, ettei se ota kuukauteen lainkaan vastaan turvapaikkahakemuksia ja maahan pyrkijät käännytetään rajalta. Ihmisoikeusjärjestöt ovat todenneet yksipuolisen ilmoituksen Geneven pakolaissopimuksen ja muiden Kreikkaa sitovien kansainvälisten sopimusten vastaiseksi.
– Jokaisella ei ole oikeutta saada turvapaikkaa, mutta jokaisella on oikeus hakea sitä ja hakemus pitää käsitellä asianmukaisesti, muistuttaa Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila.
Tilanne Kreikan ja Turkin rajalla kriisiytyi, kun Turkki helmikuun lopulla ilmoitti ”avanneensa portit” Eurooppaan. Kymmeniätuhansia muista maista Turkkiin tulleita pakolaisia ja siirtolaisia kerääntyi rajalle. Kreikka käytti maahan pyrkijöitä vastaan ainakin kyynelkaasua ja kumiluoteja.
”Turkin ja Kreikan toiminta sekä sitä seuranneet reaktiot heijastelevat laajempaa ihmisoikeuksiin kohdistuvaa uhittelua.”
Taustalla olivat EU:n ja Turkin vuoden 2016 pakolaissopimukseen liittyvät ristiriidat sekä Turkin pyrkimys painostaa Euroopan maita esimerkiksi auttamaan sen sotilaallisissa toimissa Pohjois-Syyriassa.
Kreikalla iso taakka
Kreikka on saanut muilta EU-mailta lähinnä ymmärtämystä keskeytettyään turvapaikanhakijoiden vastaanoton, vaikkakin EU:n komissio on vaatinut Kreikkaa tutkimaan rajalla mahdollisesti tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia.
– Kreikan panikointia voi inhimillisellä tasolla osin ymmärtää, mutta Kreikan toimintaa ei pidä millään muotoa hyväksyä, Kaari Mattila sanoo.
– Kreikka on joutunut kantamaan isoa vastuuta EU:n alueelle tulevista turvapaikanhakijoista ja siirtolaisista. EU:n jäsenvaltiot eivät ole tähän mennessä pystyneet osoittamaan riittävästi poliittista tahtoa ja järjestämään yhteistä vastuunjakoa Kreikkaan saapuneiden turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamisesta, jota Kreikka on vuosien ajan pyytänyt, Mattila toteaa.
– Tämän tyyppisiä tilanteita tulee jatkossa ilmastonmuutoksenkin myötä. Ihmiset tulevat liikkumaan entistä enemmän, halusimme tai emme. EU:ssa pitäisi olla yhteistä politiikkaa ja konkreettisia toimenpiteitä, Mattila korostaa.
Kriisijärjestelyistä
pysyvämpiin ratkaisuihin
Vuonna 2015 Eurooppaan pakeni ennätysmäärä ihmisiä muun muassa Libyan ja Syyrian sisällissotien, Irakin levottomuuksien ja Isis-järjestön levittäytymisen seurauksena. Tuolloin EU:ssa tehtiin jäsenmaille vapaaehtoisia turvapaikanhakijoiden sisäisiä siirtoja. Myös Suomi osallistui näihin siirtoihin huolimatta siitä, että perussuomalaiset olivat silloin hallituksessa, ja Suomeen saapui yli 30 000 turvapaikanhakijaa.
Kreikan tilanteen vuoksi EU:n komissio on nyt jälleen ehdottanut mittavia turvapaikanhakijoiden siirtoja ja uudelleensijoittamisia.
– Tämänkaltaisten järjestelyjen täytyisi olla osa myös kestävämpää, pitkän aikavälin pakolaispolitiikkaa EU:ssa, tähdentää EU-politiikkaan perehtynyt väitöskirjatutkija Johannes Lehtinen Tampereen yliopistolta.
EU on sisäisten siirtojen lisäksi viime vuosina perustanut turvapaikanhakijoiden käsittelykeskuksia Kreikkaan ja Italiaan, määritellyt yhteisiä kriteerejä niin sanotuille turvallisille alkuperämaille ja pyrkinyt uudistamaan unionin turvapaikkajärjestelmää kokonaisuudessaan.
Lehtinen selvitti näitä keinoja vuonna 2018 SaferGlobe-ajatushautomolle laatimassaan raportissa. Hän totesi siinä, että suurin este EU:n yhteisen turvapaikkapolitiikan tiellä ovat jäsenmaiden väliset ja niiden sisäiset ristiriidat. Neuvotteluratkaisut ovat useimmiten pienimmän yhteisen nimittäjän mukaisia, minkä vuoksi ne ennemminkin kaventavat kuin vahvistavat turvapaikanhakijoiden oikeuksia. Kuva ei ole kahdessa vuodessa juuri muuttunut.
– Ongelmat ovat hyvin pitkälti samat, nyt vain kärjistyvämmässä muodossa, Lehtinen arvioi.
Vastuuta siirretty
rajan taakse
EU ja Turkki sopivat vuonna 2016 Turkin ja Kreikan rajan pitämisestä kiinni pakolaisilta sekä toisaalta siitä, että Turkissa olevia syyrialaisia pakolaisia uudelleensijoitetaan EU-maihin. EU lupasi auttaa Turkkia pakolaisista huolehtimisessa kaikkiaan kuudella miljardilla eurolla. Myös Libyan kanssa on tehty vastaava sopimus.
Lehtisen mukaan sopimusten isoin ongelma on se, että EU ja sen jäsenmaat siirtävät vastuuta turvapaikanhakijoista EU:n ulkopuolisille kolmansille maille.
– On perusteltua epäillä, että nämä maat eivät aina ole turvallisia turvapaikanhakijoille. Lisäksi tällaisilla sopimuksilla EU altistaa itsensä poliittiselle painostukselle.
Painostus, jota Lehtinen jo kahden vuoden takaisessa raportissaan ennakoi, on nyt realisoitunut Kreikan ja Turkin rajalla.
Kolmas ongelma nimenomaan EU:n ja Turkin sopimuksessa on se, että se ei ole normaalia EU-lainsäädäntöä, vaan Turkin ja EU:n jäsenmaiden välinen julkilausuma. Siihen ei päde Euroopan parlamentin poliittinen valvonta eikä EU-tuomioistuimen oikeudellinen valvonta.
– Sitä, mitä julkilausuman puitteissa tehdään, on vaikeampi valvoa, kuin jos se olisi normaalia EU-lainsäädäntöä, väitöskirjatutkija Johannes Lehtinen sanoo.
Hän korostaa, että yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa pakolaiskysymyksissä kyllä tarvitaan, mutta siinä ei pidä ulkoistaa vastuuta turvapaikanhakijoista eikä sivuuttaa ihmisoikeuksia.
Turvallisuus on Lehtisen mukaan liian usein EU:ssa ymmärretty kapeasti viranomaisvalvontana ja kontrollina. Siihen tulisi liittää myös turvapaikanhakijoiden yksilöllinen ja inhimillinen turvallisuus. Tämä on juuri nyt ajankohtaista myös koronapandemian vuoksi.
– Esimerkiksi Lesboksen saarella on havaittu ensimmäisiä tartuntoja. Kreikan saariston pakolaisleirien ahtaissa ja epähygieenisissä olosuhteissa taudin leviämiseen on hyvin vaikea puuttua.
Pääsihteeri Kaari Mattilan mukaan todellinen kriisi ei ole turvapaikanhakijoiden saapuminen Eurooppaan, vaan heidän jättämisensä heitteille.
– Turkin ja Kreikan toiminta sekä sitä seuranneet reaktiot heijastelevat laajempaa ihmisoikeuksiin kohdistuvaa uhittelua. Aika moni vaikutusvaltainen valtio ja niiden johtajat osoittavat piittaamattomuutta ihmisoikeusjärjestelmää kohtaan. Pienen oikeusvaltion Suomen ehdoton etu on korostaa kansainvälisen sopimusjärjestelmän merkitystä, Mattila sanoo.
lehti 