Etätyön haasteista ja ruuhkautuneista luontopoluista puhuminen on korona-epidemian kevyttä yläpilveä.
Koronan vaikutukset kohdataan siitä asemasta, jossa kukin jo ennestään on. Heikoimmilla jo valmiiksi oleviin kriisi iskee kovimmin.
Tämän tietää hyvin se ympärivuorokautisesti puurtava joukko, joka koettaa toimia täysin uudenlaisessa tilanteessa.
Kartan yleensä sotasanaston käyttämistä, mutta eturintama ja tulilinja kuvaavat sitä olosuhdetta, missä monet sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät nyt kohtaavat koronan seurauksineen.
Pääasiassa pienipalkkaisista naisista koostuva ammattilaisten joukko kohtaa kriisin aikana, ja vielä pitkään erilaisten sulkujen auettua ne, joiden terveyttä ja turvallisuutta korona pahiten kolhii.
Heitä näkyy esimerkiksi vanhuspalveluissa, lastensuojelussa, ensi- ja turvakodeissa, mielenterveys- ja päihdehoitopalveluissa. Sosiaalityöntekijöistä oli jo ennestään pula ja pula vain pahenee.
Erilaisten päiväkeskusten sulkeuduttua moni vanhus ja muu tarvitseva jäi yksin kotinsa vangiksi, ilman mitään kontaktia kotihoitoon, palveluihin tai ruokapalveluun. Tätä vyyhteä koetetaan hoitaa ja tavoittaa niitä ihmisiä, jotka ovat sähköisten palveluiden ulottumattomissa.
Monenlaiset matalan kynnyksen palvelut mielenterveyskuntoutujille ovat sulkeneet ovensa, tukiryhmät ja terapiat ovat katkolla ja työntekijöillä on huoli seurauksista.
On lapsiperheitä, joissa normaalitilanteessa kiikun kaakun selvitään kuilun reunalla, kun apuna ovat rutiinit ja erityistä tukea vaikkapa koulunkäyntiavustajan, fysioterapian, tukiperheen tai taksikuljetusten muodossa. Kun tuki yhtäkkiä katoaa, voi arki hetkessä keikahtaa painajaiseksi.
Jo nyt moni työntekijä on kuormittunut tavalla, jollaista ei ole osattu kuvitella.
On vaikea kuvitella, miltä tuntuu, kun yhden työvuoron aikana kuolee kymmeniä potilaita. Suomessa tilanne ei sairaaloissa ja hoivalaitoksissa ole vielä tämä, mutta maailmalla tätä on koettu.
Miltä tuntuu katsoa kun potilas joutuu kuolemaan yksin, ilman omaisiaan? Miltä tuntuu tietää, että todennäköisesti jotkut työkavereistakin tulevat kuolemaan epidemiaan? Miltä tuntuu aloittaa työpäivänsä välittämällä suruviestejä omaisille?
Miltä tuntuu, kun ei voi antaa apua tarvitsevalle apua? Miltä tuntuu tehdä kaikkensa, kun se ei riitä?
Korona-kriisi ei ole ohi vielä sittenkään, jos ja kun virus aikanaan saadaan lääkkeillä ja rokotteella kuriin.
Jälkihoitoa tarvitsevat talouden lisäksi eri tavoin koronan runtelemiksi joutuneet ihmisyksilöt. Myös ne työntekijät, jotka nyt ovat kohtuuttoman taakan alla.
lehti 