Koronapandemian seuraukset ravisuttavat EU:n yhtenäisyyttä. Muun muassa pääministeri Sanna Marin (sd.) ja ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) ovat todenneet olevansa huolestuneita EU:n yhtenäisyydestä.
EU-maiden näkemystä koronakriisin taloudellisten seurausten hoitamisesta vasta haetaan. Suomi on suhtautunut avoimesti elvyttämisrahastoihin, mutta ei kannata koronabondien käyttöä, vaan jo olemassa olevia rahoitusvälineitä.
Kansan Uutiset kysyi EU-parlamentaarikko Silvia Modigin (vas.) ja hänen edeltäjänsä, kansanedustaja Merja Kyllösen (vas.) näkemystä siitä, miltä EU:n yhtenäisyys näyttää koronakriisissä.
Koronapandemiaa on valjastettu ilmastokriisin hillitsemiseen liittyvien aloitteiden ja päätösten vastustamiseen.
Kumpikin pitää mahdollisena, että koronakriisin seurauksena EU:n yhtenäisyys heikentyy ja saattaa tapahtua jopa EU:sta eroamisia. Ennen koronakriisiä talousvaikeuksista ja nyt koronapandemiasta pahoin kärsinyt Italia on iso haaste koko EU:lle.
– Jääkö italialaisten mieleen, ettei EU auttanut Italiaa vai jääkö heidän mieleensä, että lopulta EU:n puheenjohtaja Ursula von der Leyen pyysi anteeksi, ettei EU auttanut ensi hätään, Modig kysyy.
Kyllönen muistuttaa, että Italiassa EU koettiin hitaaksi ja kömpelöksi auttajaksi.
– Varsinkin taloudellisissa haasteissa olevien maiden into erota EU:sta kiihtyy. Näen sen väistämättömänä kehityksenä. ”Hoidetaan itse kaikki, kun EU:sta ei ole yhtenäisyyteen edes kriisissä” -äänenpainot kasvavat.
Talouspäätökset vaikuttavat
poliittiseen ilmapiiriin
Modigin mukaan pian saatetaan olla vedenjakajalla, jos euro halutaan pelastaa. Koronakriisin pahoin runteleman Italian pankit olivat huonossa kunnossa jo ennen pandemiaa. Etelä-Euroopassa euroerosta puhuminen ei ole vain uhittelua, vaan vakavasti otettava asia.
Yhteisvaluuttajärjestelmässä Italian ongelma on myös Suomen ja koko euroalueen ongelma.
– Se tarkoittaa yhteisvastuun syventämistä, missä on haasteensa. En ensisijaisesti kannata sitä, että otetaan muiden maiden lainoista vastuu, mutta tällaisessa kriisitilanteessa väliaikainen ratkaisu tarvitaan. Tämä käsillä oleva tilanne on erilainen kuin kymmenen vuoden takainen eurokriisi ja vaatii erilaisia toimia. Monet aiemmin euroalueen yhteisvelkaa vastustaneet tahot ovat siirtyneet kannattamaan sitä.
Komissio pohtii parhaillaan EU:n uutta elpymisrahastoa ja sen toteutustapaa.
– EU:n budjetin kautta tapahtuvat elvytystoimenpiteet ovat ensisijainen ratkaisu, tällöin rahaa voidaan kohdentaa sinne, missä sitä kipeimmin tarvitaan. Tämä tosin vaatii budjetin kasvattamista. Budjettirahoituksen lisäksi todennäköisesti tarvitsemme lainainstrumentin, jonka kautta jäsenmailla on mahdollisuus saada lainaa kohtuullisilla ehdoilla.
Modig muistuttaa taloudellisten päätösten vaikuttavan myös poliittisesti.
– Yhteisvastuun syventämisellä olisi poliittisia seurauksia. Pohjoisen populistit saisivat bensaa liekkeihinsä yhteisvastuun kasvaessa. Toisaalta EU:n vastaisuus kasvaa Etelä-Euroopassa, jos apua ei anneta.
Kyllönen huomauttaa, ettei hän tue lähtökohtaisesti ajatusta yhteisvastuullisista veloista. Valtion talouksia on hoidettu Euroopassa hyvin eri tavoin.
– Toki voi olla avoin erilaisille toteutustavoille, mutta terveen järjen ja perustuslain pohjalta, sanoo Kyllönen.
Hän tukee ajatusta, että elvytysrahasto rakennetaan EU:n monivuotisen rahoituskehyksen eli niin sanotun MFF:n yhteyteen.
– Olemassa olevien rakenteiden käyttö on paljon fiksumpaa kuin uusien luominen. Tällöin myös tuki kohdentuisi jäsenmaissa EU-budjetin ohjelmien kautta. Kanavat ovat olemassa, Kyllönen huomauttaa.
EU:lla on paljon opittavaa
koronakriisin hallinnasta
EU:n tulevaisuuteen vaikuttaa vahvasti koronasulkujen jälkeinen avautuminen, ja EU:n varautumiseen tulevia kriisejä varten on odotettavissa muutoksia.
Modigin mukaan on oltava tehokkaampia, on kehitettävä yhteistä kriisinhallintakykyä ja pystyttävä toimimaan koronakriisissä sujuvammin yhdessä.
– Ensimmäinen testi on se, pystymmekö toteuttamaan exit-strategian yhdessä. Rajoitusten purkua ja taudin leviämisen seurantaa pitäisi voida tehdä koordinoidusti. Se on kaikkien etu.
Kyllösen mukaan EU tarvitsee selkeästi enemmän yhteisen varautumisen pelisäännöstöä kuin esimerkiksi puolustusunionin vahvistamista.
– EU:n heikkous on se, ettei edelleenkään tunnisteta, ettei mikään aseellinen varustautuminen ei auta, kun luonto, ilmasto, bakteerit ja virukset näyttävät voimaansa.
EU-parlamentin äärioikeistolaiset ja populistit ovat valjastaneet koronapandemian ilmastokriisin hillitsemiseen liittyvien aloitteiden ja päätösten vastustamiseen.
Euroopan komission käynnistämää vihreän kehityksen ohjelmaa eli Green Dealia pidetään ylellisyytenä, johon ei ole varaa.
– Päinvastoin, onneksi meillä on Green Deal. Jos nyt tehdään oikeita ratkaisuja Euroopan uudelleenrakentamisessa, saadaan synergiaetua. Elvytetään yhteiskuntia ja talousrakenteita vihreiksi, ei palata vanhaan fossiilimaailmaan, sanoo Modig.