Ihan hyvä idea, mutta väärä esittäjä väärästä puolueesta. Vähän tällainen vaikutelma syntyi tämän vuoden vappusatanen-keskustelusta. Li Anderssonin vappupuheessaan esittämää elvytysseteliä kannatettiin kyllä elinkeinoelämästäkin, mutta paljon oli myös nihkeyttä, että keksitäänpä esteitä idean toteutukselle vaikka väkisin.
Esitys oli yksinkertainen ja hyvä: koronakriisistä kaikkein eniten kärsineille kulttuuri- ja palvelualoille annetaan piristysruiske jakamalla jokaiselle suomalaiselle esimerkiksi sadan euron elvytysseteli. Se olisi käytettävissä kulttuuri- ja palvelualoilla, kuten kivijalkakaupoissa, keikkapaikoilla, ravintoloissa ja parturi-kampaamoissa, Andersson sanoi.
Vähän yli viidelle miljoonalla suomalaiselle jaettava elvytysseteli maksaisi vähän yli 500 miljoonaa euroa. Kun sitä ei voisi käyttää mihinkään muuhun kuin edellä mainittuihin asioihin, seteli elvyttäisi kulttuuri- ja palvelualoja samalla summalla, jos kaikki käyttäisivät omansa.
Moni ideaa periaatteessa hyvänä pitänyt kysyi, miksi ei annettaisi elvytysruisketta mieluummin veronkevennyksenä. Sadan euron veronkevennyksessä ei olisi mitään järkeä. Ilman verohallinnon erityisjärjestelyjä se toteutuisi vasta ensi vuonna uuden verovuoden alkaessa helmikuussa 2021. Vähänkin parempituloisilla satanen eli 12 euroa kuukaudessa veronkevennyksenä olisi merkityksetön ja tuskin ainakaan kokonaan päätyisi sinne minne se on tarkoitettu.
Moni kritisoi ehdotusta sillä, että ei itse ole elvytysrahan tarpeessa. Jotta elinkeinojen elvyttämiseen tarkoitettu raha ei jäisi käyttämättä, olisi hyvä luoda kevyt järjestely, jolla itselleen tarpeettoman setelin voi lahjoittaa tarvitsevalle. Esimerkiksi ruokapankkien asiakkaille ylimääräinen sata euroa huvituksiin, hyvään ruokaan tai kampaajalle olisi elämänlaadun elvytystä.
Sitten on niitä, joiden mielestä mikään paitsi yrityksille annettava suora tuki, ei saisi maksaa mitään ja on aina liian kallista.
Pitkän vappuviikonlopun toisessa keskustelussa kiisteltiin listaamattomien yritysten veroedusta. Sen takia yhteiseen kassaan jää valtiovarainministeriön mukaan saamatta 400 miljoonaa euroa vuosittain esimerkiksi nyt koronakriisin hoitoon tai melkein koko elvytyssetelin rahoittamiseen.
Sellaista asiaa kuin yhteinen kassa ei kuulemma ole, saimme lukea. Nyt koronakriisin aikana on nähty vähemmän väitettävän, että verotus on varkautta, mutta saman asenteen henki pihisee. Minun rahani ovat minun ja esimerkiksi massiiviset yritystuet on rahoitettava jotain toista kautta.
Aina nauretaan, että vasemmisto ei ymmärrä taloutta. Että on taikaseinä, josta se rahoittaisi kaikki hupsutuksensa.
Mistä taikaseinästä koronakriisin seuraukset sitten rahoitetaan, jos pidetään kiinni perusteettomista veroeduista? Tässä tapauksessa kysymys on siitä, että suurituloisin kymmenys nostaa yli 74 prosenttia kaikista huojennetuista osingoista, mikä tarkoittaa tälle ryhmälle 1,1 miljardin euron verovapaita tuloja, kertoi Finnwatchin selvitys juuri ennen kuin korona hautasi kaikki muut puheenaiheet.
Yhteiset talkoot, samassa veneessä – mitä näitä onkaan. Nyt niille on tarve.
uutiskirje 