Koronaviruksen aiheuttaman pandemian kesto ja siitä seuraavan taloustaantuman syvyys ovat hämärän peitossa. Useimmat toivovat, että pandemia talttuu ja että sen aiheuttama talousshokki jää lyhytaikaiseksi. Taantuman kestoon, syvyyteen ja luonteeseen voi kuitenkin talouspolitiikalla vaikuttaa.
On myös viisasta varautua pandemian jälkeiseen aikaan, vaikka poikkeustilanne jatkuisi pitkään. Julkisen talouden tasapainottamista ja kestävyysvajeen korjaamista ollaan jo taas vaatimassa.
Taloushistoria tuntee lukuisia esimerkkejä siitä, että lupaava noususuhdanne katkaistaan ennenaikaisella kiristävällä talouspolitiikalla. Jos talous palautuu jonkinlaista normaalitilaa muistuttavaan kuntoon syksyllä, kädenvääntö julkisten menojen leikkauksista käynnistynee täydellä teholla.
Taloudellinen toiminta saattaa kuitenkin käynnistyä verrattain vaimeasti, koska pandemia tullee pitkään olemaan riski. Tällainen puoliteholla käyvä talous on todennäköisesti leikkauksille kovin haavoittuva. Julkisten menojen tarmokas supistaminen, tuomitsisi meidät pitkään taantumaan ja leikkauskierteeseen ilman, että sen julkilausuttu tavoite, kestävyysvajeen korjaaminen, täyttyisi.
Leikkausten retoriikka on kuitenkin poliittisesti voimakasta. Ennenaikaista sopeuttamista vastaan olisi hyvä olla huolellisesti laadittu talouspoliittinen suunnitelma. Meidän tulisi elvyttää itsemme taantumasta, mutta myös sopeuttaa julkista taloutta pidemmällä tähtäimellä.
Jos kestävyysvaje olisi helppo ongelma olisi se jo hoidettu. Sen korjaamiseen tarvitaan sekä veronkorotuksia että menopuolen tarkistuksia.
Työmarkkinauudistuksissa kääntyisin ensisijassa työmarkkinajärjestöjen puoleen. Pandemian jälkimainingeissa saattaa yhteistä tahtoa työllisyyttä ja hyvinvointia edistäviin uudistuksiin löytyäkin. Tahdon löytymista voisi kolmikantaisesti edistää elvytyksen rakenteella. On vaikea keksiä parempaa tahoa tätä edistämään kuin nykyinen punamultahallitus.
Kirjoittaja on taloustieteilijä ja Tukholman yliopiston professori.
uutiskirje 
