Kiitos Mike Pohjolalle mainiosta kolumnista (KU 24.4.). Olemme vaimon kanssa myös ihmetelleet erinäisiä kyselyitä pääministerin ilmoituksista, jotka koskevat käyttäytymistä koronan aikana.
Ensimmäisen kerran havahduimme, kun Uusimaa julistettiin saartoon ja siinä tuli mainituksi, ettei nyt pääse rajan taakse mökeille. Niin, eikös vain joku kysynyt ihan radiossa, että saako mennä Uudenmaan alueella sijaitsevalle mökille.
Noita ministerien tiedotuksia olemme kuunnelleet ja myös ihmisten kyselyjä. Meille ohjeet ovat riittäneet, ei ole ollut tarvetta kysellä tarkistuksia. Mutta me asummekin Mäntsälässä, joka ei ole kaupunki. Käytössämme on siis maalaisjärki. Se toimii ilman tarkennettua ohjailua.
Huviksemme mietimme, mistä voisi livahtaa.
Oma mökkimme sijaitsee Pirkanmaalla. Emme pyrkineet sinne rajoituksen aikana, mutta huviksemme mietimme, mistä voisi livahtaa.
Olemme mökkimatkoilla seikkailleet pienemmillä pikkuteillä uteliaisuuttamme, joten mahdollisuuksia olisi ollut. Lainkuuliaisuutemme teki helpoksi sekin, että emme muutenkaan olisi menneet sinne palelemaan – sähköttömään mökkiin ilman mukavuuksia.
Siellä, synnyinseudullani asui ennen perhe, joka oli kaikkea vastaan. Eivät he rikollisia olleet, mutta muuten yhteiskuntaa ja virkavaltaa vastaan. Poikien koulunkäynti oli mitä oli.
Kerran opettaja meni ihan kotoa kysymään, että missäs keskimmäinen poika on, kun ei koulussa ole moneen päivään näkynyt.
”Siinä ei ole mitään väärää, vaikkei poika sun kouluus tule. Siinä oli väärää, kun isäs punnitsi jauhoja väärin sota-aikaan!”, näin pauhasi äiti. Opettajan isä oli ollut kaupanhoitaja. Me naapurit naureskelimme, että siinäkös se tuli kostettua.
Sama äiti oli lääkärissä vatsanpolttojen takia. Lääkäri totesi ne sappivaivaksi ja varoitteli rasvaisten ruokien syönnistä. Siihen emäntämme: ”Läskisoosin teen, kun kotio pääsen!”
Hannu Järvinen
Mäntsälä
uutiskirje 
