Työttömyyskassat voisi yhdistää yhdeksi julkiseksi työttömyyskassaksi, jonka jäsenyys alkaisi automaattisesti työelämään siirtymisen myötä. Vaikka asiakasmäärä luonnollisesti kasvaisi, mikä lisäisi välittömiä kustannuksia, niin jo pelkkä synergiaetu sitä taas toisaalta tasoittaisi. Jo pidemmän aikaa tätä on esittänyt Rakennusliitto.
Samantapaista järjestelyä on kokoomus nyt tuonut esille. Tässä järjestelyssä siirtyisi samalla historiaan työnantajien synnyttämä Loimaan hajottajakassa kaikkine häiriötekijöineen. Kaikki palkkatyöntekijät tulisivat ansiosidonnaisen järjestelmän piiriin.
Ammattiliitot saisivat keskittyä pelkästään siihen tärkeään työhön, mihin ne alun perin on perustettukin eli järjestäytyneiden työntekijöiden edunvalvontaan.
Tilalle halutaan tarjota entistäkin pienipalkkaisempaa palkkatyötä.
Tähän välittömästi liittyvää, ikävää seurattavaa on ollut keskustelu ”kannustavista” työllisyys- ja sopeuttamistoimista. Käytännössähän tarkoitus on saada vain uusia lisäheikennyksiä ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ja tuhota lopullisesti tärkeät lisäpäivät.
Ideologian lisäksi varmin tae tavallisen palkansaajan arjen ymmärtämättömyyteen on ihmisen oma etuoikeutettu asema. Ansioturvan asiantuntijoina kuullaan ja siitä päättävät ihmiset, joiden tulotaso on jopa monikymmenkertainen keskivertopalkansaajaan nähden.
Useimmiten näiltä ihmisiltä myös puuttuu henkilökohtainen kosketuspinta työttömyyteen. On todella pelottavaa, että ansioturvajärjestelmää työstetään tällaisista lähtökohdista.
Tilalle halutaan tarjota entistäkin pienipalkkaisempaa palkkatyötä ja mikroyrittäjyyttä. Jo nyt meillä laillisetkin palkat ovat usein niin pieniä, että kokoaikaisestakaan työstä ei saa järjestettyä säällistä elämää itselleen.
Tämä jatkuvasti lisääntyvä tarjonta työstä, jonka palkoista veronkantokyky on olematon ja joista ei juuri eläketurvaa kerry, on se todellinen ongelma. Tällaisen työn lisätarjonta tarkoittaa yhä enenevää julkisten palveluiden rapautumista sekä palkkapolarisoitumista ja ennen kaikkea valtavaa vanhuusköyhyyttä tulevaisuudessa.
Tapio Niemelä
Jämsä
uutiskirje 
