Työttömyysturva on yksi työväenliikkeen tärkeimmistä saavutuksista. Se ei ole tupsahtanut neuvottelupöydistä sattumalta, vaan vastineena palkankorotuksista luopumisesta, kun työehtosopimuksista on neuvoteltu. Se, että kaikki työttömät eivät saa ansiosidonnaista päivärahaa, on epäkohta, joka helpoimmin on korjattavissa liittymällä kassan jäseneksi. Ongelmatonta sekään ei ole, koska ainakin osa kassoista edellyttää olemassa olevaa työsuhdetta.
Ansiosidonnainen työttömyysturva maksetaan työttömyyskassoista, ja niiden jäsenmaksut poikkeavat toisistaan paljon. Prosenttiperustainen jäsenmaksu, jota voidaan pitää oikeudenmukaisempana tapana, vaihtelee 0,02–0,75 prosenttiin. Euromääräisissäkin löytyy erilaisia käytäntöjä, kuukausittainen maksu vaihtelee 4–9,25 euroon ja vuosimaksu 42–159 euroon.
Kaikilla palkansaajilla on yhtäläinen työttömyysvakuutusmaksu 1,25 prosenttia. Tästä rahoitetaan peruspäiväraha ja ansiosidonnaisen päivärahan perusosa, joka molemmissa tapauksissa on 33,66 euroa päivältä (noin 723,66 euroa kuukaudessa). Työttömyysvakuutusmaksusta, jota kaikki palkansaajat joutuvat maksamaan, ei siis makseta ansiosidonnaista osuutta työttömyysturvasta eli puhe siitä, että järjestäytymättömät maksaisivat ansiosidonnaisen turvan on harhaanjohtavaa.
Korjattavaa nykyisessä työttömyysturvassa on paljon. Mutta kannattaako tehdä nyt ehdotetun kaltaista muutosta, jota moni pientä jäsenmaksua maksava tulee ponnekkaasti vastustamaan ja jonka varsinaisia hyötyjiä ovat ne, jotka eivät alunperinkään ole halunneet osallistua vapaaehtoisesti päivärahansa maksumiehiksi?
1990-luvun aikana teimme laskelmia ja esityksen yleisestä tuloihin perustuvasta sosiaaliturvasta, joka innoittaisi hakeutumaan töihin aina, kun sellaista olisi tarjolla. Erityistä mallissamme oli se, että kaikki sosiaalisin perustein maksettavat tuet määräytyisivät samanlaisen laskentakaavan mukaisesti, sekä se että työttömyysturvan kohdalla tukisumman uudelleen määritys tapahtuisi muutaman vuoden välein.
Tavoitteenamme oli, että kaikki elinaikana saadut työtulot vaikuttaisivat muuhunkin sosiaaliturvaan kuin eläkkeisiin, jolloin myös paljon keskustelua herättänyt kannustava työttömyysturva tulisi mahdolliseksi. Työttömyysturvaa määriteltäessä mukaan laskettaisiin kaikki elämisen ylläpitämiseen tarkoitetut päivärahat ja niiden suuruudet tarkistettaisiin säännöllisin välein. Se hidastaisi työttömyysturvan alenemista, mutta ei lopettaisi sitä käytännössä koskaan turvaten mahdollisuuden säälliseen elämään.
Nyt tason tarkastusjakso on 300 tai 400 päivää tai kuusi kuukautta. Tuon kaltainen jaksotus merkitsee turvan heikkenemistä tasolle, missä työnhakukin käy hankalaksi.
Markku J. Kekäläinen
Espoo
uutiskirje 
