Jyrki Helin kuoli 3.8.2020, 71 vuoden iässä. Hänen viimeisiä vuosiaan leimasi Alzheimerin tauti. Muistisairautta ei estänyt liikunta, hoikkuus eikä työelämän kestänyt kirjoitus- ja tutkimustyö.
Jyrki syntyi Helsingissä 16.3.1949. Vasemmistolaisen kodin aatteellinen perintö kulki hänen mukanaan pioneereista puolue- ja ansiotyöhön sekä työväenliikkeen ja työelämän tutkimukseen. Helsingin yliopistossa pääaineeksi valikoitui poliittinen historia.
1980-luvun alussa Jyrki työskenteli SAK:n ammattiopiston vararehtorina Kiljavalla. Sieltä hänet löydettiin SAK:n tutkimussihteeriksi. 1990-luvulla hän oli ”lainassa” Rakennusliitossa, sen historiaa kirjoittamassa. Yli viisisataasivuinen kirja ilmestyi 1995.
Ponnistus oli myös akateemisesti merkittävä. Rakennusliiton historiateoksen pohjalta Jyrki teki lisensiaattityönsä. Tältä pohjalta Jyrki löysi tiensä moniin ay-historiaan kytkeytyviin hankkeisiin, niiden tausta- ja ohjausryhmiin.
Rakennusliitosta Jyrki palasi SAK:n palvelukseen ja työskenteli siellä eläkeikäänsä saakka työtoverinani ja välillä myös esimiehenä. Kun tieto Jyrkin kuolemasta tuli, monet historiamme taitekohtiin liittyneet keskustelut palasivat mieleeni. Niistä väännettiin paljon ja antaumuksella.
Jäiköhän meiltä jokin kiistakysymys käsittelemättä?
Yksi tärkeä, noin kymmenen vuotta kestänyt vaikuttamisen paikka Jyrkillä oli työelämän tutkimusta ja kehittämistä rahoittavan Työsuojelurahaston hallitus. Tämän työn Jyrki otti hyvin vakavasti. Usein satoja sivuja pitkät esittelylistat hän luki hyvin tarkkaan, myös muita asiantuntijoita konsultoiden.
Siinä työssä löytyi myös Jyrkin kiinnostus etätyön mahdollisuuksiin niin Suomessa kuin EU:ssa. Näinä viruksen kanssakäymistä rajoittavina päivinä etätyö on vihdoin lunastanut ainakin osan jo pari vuosikymmentä sitten tunnistetuista lupauksistaan ja vaatimuksistaan.
Työn kääntöpuolella oli purjehdus ja Helsingin Työväen Pursiseura Pyysaaressa. Purjeet veivät miestä kisasta toiseen ja usein varsin hyvällä menestyksellä. Nyt, kun lopullinen maali on tullut vastaan, Jyrkin muisto kulkee mukanamme hiljaa ja eleettömästi, niin kuin Jyrki itse.
Kirjoittaja on Jyrki Helinin työtoveri.
lehti 