Hallituksen budjettiriihen työllisyyskirjauksista on vähälle huomiolle jäänyt osatyökykyisten työllisyyden parantaminen.
”Luodaan Suomeen systemaattinen, tavoitteellinen ja liiketoimintaperusteinen välityömarkkinatoimija käyttäen esimerkkeinä Ruotsin Samhall -yhtiöstä saatuja kokemuksia sekä työpankkikokeilun tuloksia.”
”Tarkoituksena on vahvistaa osatyökykyisten ja muiden vaikeassa asemassa olevien henkilöiden mahdollisuuksia siirtyä avoimille työmarkkinoille tarjoamalla tuettu työpaikka sekä avoimille työmarkkinoille siirtymiseen tarvittava koulutus ja muu tuki”, kirjaus kuuluu.
Tiistaina työministeri Tuula Haatainen asetti hankkeen selvitysmieheksi Tullin pääjohtajan Hannu Mäkisen.
– Työmarkkinoilla pitää pystyä hyödyntämään paremmin kaikkien ihmisten osaamista. Käynnistettävän selvitystyön tarkoituksena on rakentaa konkreettinen toimintamalli, jonka avulla osatyökykyisten työllistyminen helpottuu, Haatainen sanoi.
Suomen mallin tarkoitus on lisätä työmahdollisuuksia, joissa henkilö on työsuhteessa välityömarkkinatoimijaan. Työllistymisedellytysten parantuessa tietty osuus työntekijöistä siirtyisi muiden työnantajien palvelukseen. Toimintamalliin sisältyisi myös avoimille työmarkkinoille siirtymisessä tarvittava koulutus ja muu tuki.
Selvitykselle on aikaa ensi vuoden tammikuun loppuun asti.
Rakenteita on jo olemassa
Tämä on juuri sitä, mistä SOSTE puhui viime talven julkaisussaan Välityömarkkinat ja tarvelähtöiset työllisyyspalvelut: mitä korkeammaksi työllisyysaste halutaan nostaa, sitä suuremman osan työikäisistä ihmisistä on oltava työmarkkinoilla ja töissä.
Tämä koskee myös pitkäaikaistyöttömiä, vajaatyökykyisiä ja vammaisia.
SOSTEn pääekonomisti Jussi Ahokas on yrittänyt nostaa välityömarkkinoiden merkitystä julkiseen keskusteluun ja työvoimapolitiikan ytimeen jo kuukausia. Nyt hän sanoo, että hallituksen aloite on erittäin hyvä.
– Meillä todellakin tarvitaan sellaista välityömarkkinoiden mallia, joka vastaa juuri suomalaisiin haasteisiin. On tässäkin syytä muistuttaa, että paljon hyviä ja toimivia rakenteita on jo olemassa, joita kannattaa hyödyntää aloitettavassa työssä. Se, että eri tukimuodot ja palvelut pelaavat hyvin yhteen, on lopputuloksen kannalta keskeistä.
Työllisyysaste paranisi kolmella prosenttiyksiköllä
Työllisyysasteen nostaminen on hallitusten kestopulma. Sitä on lähestytty ennen nykyistä hallitusta lähinnä keppiä heiluttamalla ja työperäisestä maahanmuutosta puhumalla. Kotimaassa oleva potentiaali on unohtunut. Pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolella olevien ja toistuvasti työttömien määrä oli ennen koronakriisiä noin 300 000 henkilöä.
– Jos sen koko potentiaalin saisi töihin ja työmarkkinoille, niin kaikki työllisyysastetavoitteet toteutuisivat. Mutta jos ajatellaan realistisesti, että heistä kolmasosakin työllistyisi pysyvästi seuraavan kolmen vuoden aikana, niin se tekisi työllisyysasteeseen kolme prosenttiyksikköä, Ahokas havainnollistaa sitä, mistä mittaluokasta nyt puhutaan.
Miten nämä ihmiset saadaan työhön kiinni? Sitä hahmoteltiin SOSTEn julkaisussa ja näin sen näkee hallitus: tavoitteena on lisätä myös työpaikkojen monimuotoisuutta, erilaisuuden hyväksymistä sekä lisätä yhteyksiä työllisyys ja sosiaalipalvelujen välille. Lisäksi tulee kartoittaa yhteydet yksityisiin palvelutuottajiin.
Tavoitteena on, että toiminta käynnistyy viimeistään vuonna 2022.
Aktiivinen kolmas sektori
Välityömarkkinat ei sinänsä ole uusi asia. Kolmannella sektorilla on lukuisia toimijoita ja vuonna 2014 perustettuun alan yhteistyöryhmään kuuluu kymmenen järjestöä. Ahokkaan mukaan 2000-luvun alusta asti on puhuttu siitä, että työmarkkinoiden ulkopuolella ja reunoilla on ihmisiä, jotka eivät saa tarvitsemaansa tukea työvoimapalveluista.
– Aluksi se oli aika pitkälle 1990-luvun laman häntien siivoamista ja ei kovin aktiivista toimintaa. Nyt se on kehittynyttä. Meillä on säätiöitä ja järjestöjä, jotka ovat tehneet jatkuvaa kehittämistyötä.
On etsivän nuorisotyön palveluita, työpajapalveluita ja niin edelleen. Tarkkaa tietoa siitä ei ole, kuinka paljon ihmisiä näiden palveluiden ja tuen piirissä on, mutta kymmeniä tuhansia, arvioi Ahokas.
Ruotsissa vakiintunutta toimintaa
Ennen budjettiriihtä välityömarkkinoita oli vaikea saada kovan työllisyyspolitiikan ytimeen. Aiemmin syyskuussa julkaistussa Helsingin yliopiston tutkimushankkeessa kysyttiin kansalaisten mielipidettä juuri Ruotsista mallia ottavan työllistämiskonsernin perustamisesta Suomeen. Se sai paljon kannatusta.
– Tämä istuu kansalaisten loogiseen ajatteluun tosi hyvin, mutta eliitin työllisyyspoliittisessa keskustelussa ajatuksella on hyvin vähän jalansijaa, Ahokas sanoi haastattelussa, joka tehtiin ennen budjettiriihtä.
Ruotsissa työvoimapolitiikkaan käytetään ylipäänsä paljon enemmän rahaa kuin Suomessa. Nyt malliksi nostettu Samhall AB on valtion kokonaan omistama osakeyhtiö, joka on toiminut vuodesta 1980. Sen perustehtävä luoda merkityksellisiä työpaikkoja vammaisille henkilöille, joilla on alentunut työkyky. Työntekijät lähettää Ruotsin TE-viranomainen.
Samhall työllistää noin 25 000 henkilöä ja se on vakiintunut osaksi Ruotsin talouselämää.
Ihmisten tarpeiden mukaan
SOSTEn raportissa suuri osa käsittelee välityömarkkinoilla olevien ihmisten tarpeita. Ne luonnollisesti vaihtelevat yksilön tilanteen mukaan. Se ulottuu koululaisten etsivästä nuorisotyöstä päihdeongelmaisten tai vankilassa olleiden houkutteluun vaikka vain yhteisruokailuun. Ihmiskontaktiin.
– Tarpeet tulevat ihmisten puolelta ja palvelujärjestelmä vastaa niihin yksilöllisesti, Ahokas kiteyttää välityömarkkinoiden ideaa.
Lopputulos ovat tarvelähtöiset työllisyyspalvelut, joihin pitäisi päätyä paljon nykyistä useammin.
Työllisyysasteen nopeaa nousua välityömarkkinoita kehittämällä Ahokas ei lupaa, mutta jo nyt työmarkkinoiden ulkopuolella olisi ehkä 50 000 ihmistä enemmän ilman tätä toimintaa.
Esimerkkejä välityömarkkinoista
Seuraavat esimerkit ovat SOSTEn välityömarkkinoita käsittelevästä julkaisusta.
Sininauhaliiton ESR-rahoitteisen Ruokajonosta osallisuuteen -hankkeen yhteistyötahossa Helsingin Vieraskodilla on yhteisöruokailujen ympärille muotoutunut monenlaisia pienimuotoisia työtehtäviä. Yhteisöruokailussa on monta vaihetta, joten työtehtäviä on tilanteen ja yksilöllisen kyvykkyyden mukaan mahdollista jakaa niin, että kaikki voivat osallistua ja kokea onnistumisia.
Työpaja Kaks’Kättä palvelee Pohjanmaalla Seinäjoen ja Ilmajoen seudun työnhakijoita. Vuonna 2018 työpajalla oli 122 valmentautujaa päivässä eri sopimuksilla: työkokeilussa, työsopimussuhteessa ja kuntouttavassa työtoiminnassa sekä opiskelijoita oppisopimuksella tai erilaisilla tukijaksoilla. Työpajalla on 12 eri yksikköä: restaurointipaja, kiinteistö- ja kotipalvelu, puuosasto, rakennuspalvelu, metallipaja, kierrätyskeskukset Seinäjoella ja Ilmajoella sekä Seinäjoen kirjaston kahvila Opus, Lounaskahvila Sapuska, lukion kahvila Kantus ja Järjestötalon kahvila.
Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksessa työhönvalmennuksessa oli 40-vuotias henkilö ensimmäisessä työpaikassaan. Työntekijä sai arvokasta työkokemusta varastotyöstä. Hän suoritti Kierrätyskeskuksen kustantaman hygieniapassin ja osallistui työhönvalmennukseen aktiivisesti noin kolmen kuukauden ajan. Henkilö työllistyi varastoalan tehtäviin noin neljä kuukautta ennen Kierrätyskeskuksen määräaikaisen työsopimuksen loppumista.
Suuri kesätyönantaja oli useita vuosia halunnut palkata osatyökykyisiä kesätöihin, mutta tulokset olivat olleet hyvin vähäiset. Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö Vamlas ehdotti yhteistyötä asian ratkaisemiseksi. Ensimmäisestä työnantajatapaamisesta kuluin noin kaksi kuukautta ja oli tehty valinnat yhdeksän osatyökyisen nuoren palkkaamisesta. Sen jälkeen osatyökykyisiä kesätyöntekijöitä on palkattu noin 80 vuosina 2014–2019.