Ongelmakeskeinen keskustelu maahanmuutosta käy taas täysillä kierroksilla. Tällä kertaa sen viritti Helsingin Sanomat artikkelillaan 100–150 väkivaltaisesti käyttäytyvästä nuoresta, joista sekä poliisilla että nuorisotyöntekijöillä on huoli.
Joukosta kaikki eivät ole ulkomaalaistaustaisia, mutta tuttuun tapaan asia politisoitiin välittömästi kysymykseksi maahanmuutosta.
Sitten nostettiin esiin tilastot, joiden perusteella nuorten tekemät väkivaltarikokset ovat itse asiassa vähentyneet viime vuosina. Faktoilla ei tässäkään keskustelussa ole juuri vaikutusta, koska osa poliittista kenttää luo koko ajan omaa vaihtoehtoista todellisuuttaan niistä piittaamatta.
Maahanmuuton ongelmista eniten ääntä pitävät tekevät itse hartiavoimin töitä sen eteen, että kotoutuminen onnistuisi mahdollisimman huonosti. Alaikäiset nuoret ja jopa lapset saavat koko ajan kuulla olevansa osaamattomia. Heistä ei koskaan tule mitään, julistetaan jopa eduskunnassa.
Samassa paikassa puhutaan haittamaahanmuutosta – siis käytännössä haittaihmisistä.
Valtioneuvosto julkaisi tammikuussa kotoutumisen kokonaiskatsauksen. Jonkinlaista syrjinnän muotoa oli tutkimuksen mukaan kokenut 40 prosenttia ulkomaalaistaustaisesta väestöstä.
”Syrjintäkokemuksilla on selkeä yhteys ulkomaalaistaustaisen väestön terveyteen ja hyvinvointiin, ja lisäksi ne rapauttavat luottamusta vastaanottavaan yhteiskuntaan”, sen yhdessä tutkimusartikkelissa todetaan.
Nuorisotutkija Marja Peltola totesi lokakuussa The Ulkopolitist -verkkolehdessä, että maahanmuuttajataustaisten ja rodullistettujen nuorten pitää voida kokea itsensä laajalla tasolla hyväksytyiksi suomalaisen yhteiskunnan jäseniksi. Pelkkä lähiyhteisön, kuten perheen ja ystävien, tuki ei riitä.
”Tällä hetkellä moni rodullistettu jää vaille laajempaa kuulumisen ja hyväksynnän kokemusta, jolloin kiinnittyminen yhteiskuntaan on haastavaa.”
Maahanmuutosta eniten ääntä pitäviltä pitää kysyä, oletko osa ongelmaa vai sen ratkaisua. Miten sinä reagoisit, jos saisit päivittäin kuulla, että olet ”haitta”?
uutiskirje 
