Oikeusvaltio on listattu yhdeksi EU:n perusarvoista. Se tarkoittaa asioita, jotka Suomessa tuntuvat itsestäänselvyyksiltä: jäsenmaiden hallitusten tulee noudattaa lakia, ne eivät saa tehdä mielivaltaisia päätöksiä ja kansalaisten tulee voida haastaa niiden päätökset itsenäisissä tuomioistuimissa.
Oikeusvaltioperiaatteeseen kuuluvat myös korruption vastainen toiminta sekä lehdistönvapauden puolustaminen, jotta kansa saa tietoa hallituksen toimista.
EU:n komissio ilmaisi syyskuussa huolensa oikeusvaltion tilasta Unkarissa ja Puolassa. Unkarissa ei ryhdytä järjestelmällisesti tutkinta- ja syytetoimiin silloin, kun korruptiotapauksissa osallisina on korkeita virkamiehiä ja heidän lähipiiriään.
Puolasta nostettiin esimerkkinä muun muassa se, että maan oikeusministeri toimii myös valtakunnan syyttäjän virassa.
Oikeusvaltiomekanismia koetellaan, kun EU:n pitäisi loppuviikolla sopia rahoituskehyksestä ja elpymispaketista. Unkari ja Puola ovat uhanneet kaataa kesällä saavutetun sovun, jos oikeusvaltio kytketään siihen. On huolestuttavaa, että Saksan liittokansleri Angela Merkel alkoi viime viikolla puhua kompromissista asiassa. Kyse on demokratian perusarvoista. Niissä ei voi tehdä kompromisseja.
Suomessa huolestuttavaa on, että meillä yksi puolue tukee kiistassa Unkaria ja Puolaa. Marraskuussa perussuomalaiset esittivät eduskunnan suuressa valiokunnassa, että Suomi ei tukisi Euroopan parlamentin ja jäsenmaiden neuvotteluissa saavutettua neuvottelutulosta oikeusvaltiomekanismista.
Puolueen kansanedustajat ovat sanoneet halveksuvansa periaatetta tai sitten pilkanneet sen olevan ”moraalihyvää”.
Ei olisi ikinä uskonut -sanonta on viime vuosina kärsinyt oikeistopopulistien takia inflaation, mutta silti: ei olisi ikinä uskonut, että Suomessa on puolustettava oikeusvaltiota, kun sitä vastaan hyökätään – myös Suomessa. EU:n rahoissa ja periaatteissa on kyse myös meidän rahoistamme ja periaatteistamme.
Yhä painokkaammin on kysyttävä, että kun puolueen tunnuslause on ”Suomi takaisin”, niin mihin?
uutiskirje 